ajattelin...

Ajattelin että en kirjoita Suvivirrestä.
Mutta ähäpiti, kirjoitanpas!

Kyllä suren jos Suvivirren meiltä vievät.
Suren, mutta toisaalta kyllä ymmärrän ja hyväksynkin sen - onhan siihen tavallaan ihan pätevät perusteet.
Suren silti ihan hirveästi, koska mitään ihanampaa ei ole kuin se hiukan epävireinen peruskoulupiano ja se koulun ope joka parhaiten osaa pianosta ne tutut soinnut takoa; suren niin tutun yhteisöllisyyden katoamista, kuumaa ja hikistä jumppasalia, lapsia joiden masuissa myllertää jännitys todistuksesta ja siitä että edessä on loputon pitkä kesä ja paljaat varpaat.
Mutta ymmärrän kyllä, ehkä meidän pitää tehdä tässä kohden myönnytys. 
(vitsit, tunnen oloni jaloksi kuin intiaanipäällikkö Seattle)
Ehkä voimme mennä sen kirkkoon laulamaan.
Ja menemmekin, uskokaa pois.

Suren minä sitäkin jos vievät meiltä Enkelitaivaan ja seimen, koska ihan yhtä paljon niissä on sitä samaa jännittävää yhteisöllisyyttä ja edessä kuplivaa loma-aikaa.
Mutta olkoon, ehkä minä voin tehdä senkin myönnytyksen.
Kyllä minä sen Enkelitaivaani pystyn laulamaan muuallakin.
Ja laulankin, kovalla äänellä ja pikkuisen harjaantumattomasti nuotin vierestä.
Kaikki kymmenen säkeistöä. 
(kyllä vain, olen selvästikin intiaanipäällikön inkarnaatio. eikun en voikaan olla, kun olen kristitty: en harjoita inkarnoitumista.)

Voin luopua pääsiäisvapaistani ja jouluvapaistani, loppiaisestani, helatorstaistani ja juhannuksestani (vaikka tietysti kaikki vapaasuuntautuneet muistavat tässä kohden muistuttaa, että pakanallisille jämillehän nämä juhlat on perustettu, ja että ne mahdollisesti arveluttavat viittaukset on vain liimattu niihin päälle) - kyllä minä pyhäni tavoitan omassa kodossani ja kirkonpenkissä - ja sinne pyhän äärelle minä pääsen kyllä vaikka työpäivän jälkeenkin.
Ei niiden julkinen huomiotta jättäminen ole minun pyhästäni pois.
Ei; kyllä minä iloni tavoitan, tavoitan joulun juhlan ja pääsiäisen riemun.
Ehkä jopa syvemmin kun se pyhä tulee osaksi ihan tavallista arkeani.

Mutta sitten mennään kyllä linjassa.

Ja uskokaa pois, kevätjuhla on ongelmista pienin siinä kohden.

Joulujuhla pois kouluista!

Sehän on pakanajuhla (eikös me juuri äsken sillä tavalla sovittu; ainakin jos me nyt heitettiin ne uudet päälleliimatut juutalaiskristilliset jutut siitä pois) - kyllä en halua että minun lapseni altistuvat pakanahösellykselle: vaikka nyt tontuille. Mokomat jokapaikkaannäkevät punanuttuöhkömölliäiset.
Yhtään ette sitten koulussa tontuista puhu, ja vielä vähemmän joulupukista, joka selvästi on uskon asia ("vieläkös se teidän piltti uskoo joulupukkiin"). Pakanat viettäkööt omaa juhlaansa pakanain tavalla omassa kodosaan, mutta älkää sitten tuputtako niitä tonttujanne meille muille julkisissa laitoksissa. Yhtään en halua punanuttua tai pukinpartaa nähdä sitten enää jatkossa, en missään julkistilassa.
Koska se kyllä loukkaa uskonnonvapauttani ihan selvästi, ja tuputtaa pakanuutta.
Sillä tavalla kuulkaa ollaan neutraaleja.

Joulujuhla pois, ihan selvästi!
Porsaita äidin täytyy kieltää. Ei sovi laulettavaksi se. Loukkaava on, ja sitä paitsi voi kannustaa tehotuotantoon, eettisesti kestämätöntä.
Taas valkeata joulua. Ei sovi sekään - ainakaan näillä leveyksillä.
Ja koska heti syntyy vääntöä siitä että ollaanko joulun kohdalla nyt pakanauskon vaiko tämän myöhemmin keksityn ytimessä, niin on parempi sitten ottaa koko juhla hetikohta pois koulujen ohjelmistosta, sillä siitä kriisistä päästään.
Eihän sitä voi miksikään talvijuhlaksikaan muttaa koska eteläisessä Suomessa, missä on eniten kovaäänisiä vapaasuuntautuneita, ei ole talvea ensinkään, ainakaan siinä kohden vuotta. Ja sitä paitsi, sitten se juhla olisi rakentunut pakanallis-kristilliselle traditiolle, eikä olisi yhtään neutraali, vaan sillä olisi nimestä huolimatta ihan liian raskas painolasti.
Että jos siinä keskitalventaitteessa jotain lomaa vielä tarvitaan, niin lähdetään sinne sitten ihan noin vain, ilman mitään sen kummempia muodollisuuksia. Todistus kouraan ja menoksi, ei siinä sen kummempia juhlallisuuksia tarvita.

Pois koulusta myös kekri ja helouwiini. Pakanallista ovat.
Mitä sitä turhaan raskasta kouluvuotta keventämään, työtä on opittava tekemään.

Ja vaikkei uskonnollista olekaan, niin pois myös ystävänpäiväkin, se on muuten vain hapatusta. Sitä paitsi, siitä tulee paha mieli parisuhteettomille ja muille yksinäisille.
En halua osallistua semmoiseen kollektiiviseen kiusantekoon.

Ja koska lasken kuuluvani keskiluokkaan, en aio myöskään viettää työläisten juhlaa.

Saanko siirtää kaikki leimautuneet ylimääräiset vapaapäiväni suoraan arvoneutraaliin kesään?

*
ai mitenniin olen mouhannut tästä joskus ennenkin?