maanantai 24. maaliskuuta 2014

uimahalli- ja farkkukriisi

Pähkäilen säätä: joko uskallan kaivaa pyörän esiin? Bussikorttia jäljellä yhden aamun verran.

*

Olin sunnuntaina pitkästä aikaa uimassa, vesi oli märkää, kylmää ja pimeää kuten aina. Sen lisäksi lyhyt allas oli täynnä ja jouduin pitkään altaaseen.
En tiedä, oleko hidas kuntouimari vaiko pelkkä kuntouimari, enkä siis osaa valita oikeaa rataa. Ja sen lisäksi kärsin traumasta. Suunnilleen puolivälissä altaanmittaa alan aina uskoa, että ihan kohta hukun ja sitten alan hukkua. Kadotan vajavaisen rytmini ja itseni ja alan räpiköidä.
Lyhyessä altaassa pystyn ihan helposti uimaan kilometrin verran. Pitkässä altaassa sata metriäkin on saavutus (koska hukun puolivälissä, molempiin suuntiin).

*

Haluan laittaa parvekkeen kuntoon.
Se on aivan pahuuden hallussa, yhdistetty romu- ja kaiken hyljätyn varasto.
Haaveilen lämpimistä illoista ja parvekkeella istuksimisesta.
Haaveilen kevätverhoista ikkunoihin (kukakohan nekin pesisi?)
Haaveilen pienestä kahvipöydästä ja mukavista tuoleista, joissa voi istuskella.
Haaveilen siitä, että meidän parvekkeellamme olisi sellainen lempeä ja lämmin etelän yö, syvä ja pehmeä. Ja etelän aamu, täynnä mahdollisuuksia.

Eikö joka paikassa sanota, että se toteutuu mistä oikein kovasti haaveilee?
Kyllä ihan varmasti meidän parvekkeella voisi olla kreikkalainen ilta. Tai espanjalainen. Tai italialainen.
Voihan?
Miten lujaa pitää haaveilla?

Miten lujaa pitää haaveilla että edes ne tuolit kävelisivät sinne?

*

Viikonloppuna oli ihmeellinen vaatekauppakokemus.
Jotenkin ihan omituisesti (ette te siitä minua voi syyttää) käteni meni Isoveljen vanhoista farkuista läpi (ihan tosi, kyllä niissä oli jo reikä) ja jouduin viemään lapsen farkkuostoksille.
Kiva myyjä kurkkasi kerran Isoveljeä ja toi heti kahdet oikeankokoiset farkut. Ja sitten se myyjä sai Isoveljen sovittamaan sellaisia puuvillahousuja.
Se melkein sai Isoveljen ostamaan nekin. Melkein muutta ei ihan; kahdet farkutkin ovat melkein liikaa, koska ainahan voi käyttää niitä vanhoja, ei se niin kauheasti haittaa vaikka niissä onkin nyrkinmentävä aukko ahterpuolella (ei varmasti ollut minun vikani), koska miksi ihmeessä kukaan katsoisi hänen takapuoltaan.
No, joka tapauksessa. Lapsella on kahdet uudet farkut. Ja melkein puuvillahousut.
Olisi ollut kengätkin, mutta käsi ei mennyt niistä niin helposti läpi mutta lapsi ei suostunut sovittamaan enempää.

Onneksi minulla oli käyttämätön lahjakortti ja bonusostoetu kirjakauppaan.
Annoin Isoveljelle luvan valita lukemista parillakympillä, korvaukseksi kärsivällisyydestä.

Yksi asia kyllä jäi vähän huonoon hoitoon: sen tähdentäminen, että niitä uusia pöksyjä pitäisi myös käyttää.
Lievä aamukonflikti. Viisaana kasvattajana peräännyin tässä kohden, en kannata asemasotaa.

*
Ja tänä aamuna oli kaunista.


4 kommenttia:

  1. Pikavinkki parvekkeen tunnelman kohottamiseksi: kaada (ISO) lasillinen espanjalaista/italialaista tms. punaviiniä, istu alas, sulje silmät, kuvittele upea espanjalainen/italialainen maisema, hengitä syvään ja nauti :)
    Muista myös espanjalainen/italialainen suurpiirteinen hälläväli-asenne.

    VastaaPoista
  2. Tuulan neuvo on LOISTAVA!!!!
    Samanlainen puserokonflikti on muistissa. Tyttärellä oli lempipusero, joka oli niiiin rikki kun olla voi, resorit roikkui hihasta irtonaisina ja niin edelleen. Ostin uuden samanlaisen ja piilotin vanhan. Aamulla, kun se ei löytänyt sitä vanhaa, se oikeasti ITKI ja raivosi, uusi oli ihan huono...

    VastaaPoista
  3. Meillä näitä vaateongelmia on kaikilla paitsi nuorimmaisella, siis sillä minuutin verran nuoremmalla... Se pukee päälleen ihan mitä vaan toisin kuin isoveljensä, joka pääsääntöisesti on Batman. Jos Batmanillä on vapaapäivä pitää päälle saada se joka ei hankaa tai hierrä, yleensä verkkahousut - takaperin. Vanhimman systeemeistä en edes aloita...

    Samaa mieltä Tuulan kanssa, italiainen ilta syntyy iltalialaisesta viinistä, espanjalainen espanjalaisesta... jos kreikkaan tahtoo, täytyy muistaa ostaa oliiveja.

    VastaaPoista
  4. Tuula: kieltämättä loistava ohje. Ainoa mikä vähän tökkii, on tuo hälläväliä-asenne - sillä kun on menty jo pari kesää...ja vaikka viinipöhelössä onkin kivaa, niin parveke ei etene :)
    Eli istumme taas yhden kesän pöhelöissämme sisällä, jee!

    Nuo vaatejutut ovat kyllä kanssa yksi mysteeri. *huokaus*

    VastaaPoista