uimahalli- ja farkkukriisi

Pähkäilen säätä: joko uskallan kaivaa pyörän esiin? Bussikorttia jäljellä yhden aamun verran.

*

Olin sunnuntaina pitkästä aikaa uimassa, vesi oli märkää, kylmää ja pimeää kuten aina. Sen lisäksi lyhyt allas oli täynnä ja jouduin pitkään altaaseen.
En tiedä, oleko hidas kuntouimari vaiko pelkkä kuntouimari, enkä siis osaa valita oikeaa rataa. Ja sen lisäksi kärsin traumasta. Suunnilleen puolivälissä altaanmittaa alan aina uskoa, että ihan kohta hukun ja sitten alan hukkua. Kadotan vajavaisen rytmini ja itseni ja alan räpiköidä.
Lyhyessä altaassa pystyn ihan helposti uimaan kilometrin verran. Pitkässä altaassa sata metriäkin on saavutus (koska hukun puolivälissä, molempiin suuntiin).

*

Haluan laittaa parvekkeen kuntoon.
Se on aivan pahuuden hallussa, yhdistetty romu- ja kaiken hyljätyn varasto.
Haaveilen lämpimistä illoista ja parvekkeella istuksimisesta.
Haaveilen kevätverhoista ikkunoihin (kukakohan nekin pesisi?)
Haaveilen pienestä kahvipöydästä ja mukavista tuoleista, joissa voi istuskella.
Haaveilen siitä, että meidän parvekkeellamme olisi sellainen lempeä ja lämmin etelän yö, syvä ja pehmeä. Ja etelän aamu, täynnä mahdollisuuksia.

Eikö joka paikassa sanota, että se toteutuu mistä oikein kovasti haaveilee?
Kyllä ihan varmasti meidän parvekkeella voisi olla kreikkalainen ilta. Tai espanjalainen. Tai italialainen.
Voihan?
Miten lujaa pitää haaveilla?

Miten lujaa pitää haaveilla että edes ne tuolit kävelisivät sinne?

*

Viikonloppuna oli ihmeellinen vaatekauppakokemus.
Jotenkin ihan omituisesti (ette te siitä minua voi syyttää) käteni meni Isoveljen vanhoista farkuista läpi (ihan tosi, kyllä niissä oli jo reikä) ja jouduin viemään lapsen farkkuostoksille.
Kiva myyjä kurkkasi kerran Isoveljeä ja toi heti kahdet oikeankokoiset farkut. Ja sitten se myyjä sai Isoveljen sovittamaan sellaisia puuvillahousuja.
Se melkein sai Isoveljen ostamaan nekin. Melkein muutta ei ihan; kahdet farkutkin ovat melkein liikaa, koska ainahan voi käyttää niitä vanhoja, ei se niin kauheasti haittaa vaikka niissä onkin nyrkinmentävä aukko ahterpuolella (ei varmasti ollut minun vikani), koska miksi ihmeessä kukaan katsoisi hänen takapuoltaan.
No, joka tapauksessa. Lapsella on kahdet uudet farkut. Ja melkein puuvillahousut.
Olisi ollut kengätkin, mutta käsi ei mennyt niistä niin helposti läpi mutta lapsi ei suostunut sovittamaan enempää.

Onneksi minulla oli käyttämätön lahjakortti ja bonusostoetu kirjakauppaan.
Annoin Isoveljelle luvan valita lukemista parillakympillä, korvaukseksi kärsivällisyydestä.

Yksi asia kyllä jäi vähän huonoon hoitoon: sen tähdentäminen, että niitä uusia pöksyjä pitäisi myös käyttää.
Lievä aamukonflikti. Viisaana kasvattajana peräännyin tässä kohden, en kannata asemasotaa.

*
Ja tänä aamuna oli kaunista.