karvasta asiaa

kyllä niin tietää ettei ole nuori ja vetreä enää.
Yhden hehkeän juhlallisedustuksellisen iltapäivän jäljiltä koko kroppani voihkii ja valittaa olemassaolonsa kurjuutta.
Semmoista se on, pitäisi vaan elää kurissa ja nuhteessa ja jättää juhliminen vähemmälle.

*

Isoveljen päähän on asettunut omien hiusten lisäksi myös muutaman ennenaikaisesti hiuksensa menettäneen sukulaisen kuontalo, jokseenkin runsaassa mittakaavassa ja somasti kihartuvassa muodossa.
Äkkikatsomalta Isoveljen pää muistutti luonnontilassa (siis enimmäkseen) joko a) tuulenpesää koivupuussa tai b) beefeaterin päähinettä. Isoveljen kuontalo on ollut legendaarinen tarinoiden ja hihityttävän kauhun kohde siskojen luokkakavereiden keskuudessa, ja Isoveljellä onkin yleensä ollut tapana varmuuden vuoksi hiukan pöyhiä päätään ennen pöytään käymistä silloin kun tytöillä on ollut päivällisvieraita.

Ponnekkaahkon, toistuvan ja painokkaan keskustelun tuloksena pääsimme hiusten kohtalosta senkaltaiseen yksimielisyyteen että leikkuu nyt ja leikkuu sit (konfirmaation lähellä, kesällä), sanoin että pitkä saa olla, kunhan sitä olisi edes vähän vähemmän. (ajattelin että jos ne jotenkin pystyisivät ottamaan vaikka joka toisen hiuksen pois, se olisi ihan hyvä)

Isoveli - hedonisti kun on - tilasi itselleen myös pesun, hieronnan ja mitä siihen nyt muuta kuuluukin, semmoista mitä minä en pihinä koskaan ota. Parturin sakset kävivät ja sikäli kun näin hiusainesta kärrättiin paikalta pois kottikärrykaupalla.
Minun mielestäni pojasta tuli söpö, hraH:n mielestä siitä tuli aikuisempi. Isosisko rääkäisi maanantain iltapalalla spontaanisti: "toi on ihan kaamee, mä haluun Isoveljen tukan takaisin, sitä on liian vähän!"
Isoveli oli muuten tyytyväinen, mutta olo oli vähän turhan kevyt ja ehkä siitä tuli sivuilta vähän turhan lyhyt. Karva kihartuu juuri ja juuri korvien alapuolelle.

Eilisillä sukukemuilla parturistädin mies oli jotenkin (miten nuo ikäsukulaiset sen oikein tekevät?) ohjannut keskustelun Isoveljen hiuksiin tyylillä sun pitäis mennä parturiin. Isoveli oli ystävällisesti kertonut juuri käyneensä ja että lopputulos on ihan liian lyhyt.
Setä oli sanonut että sun kannattais ehkä harkita parturin vaihtoa.
Jee.
Onneksi - ja poikaseni tuntien - keskustelu käytiin luultavasti humoristis-sarkastiseen sävyyn ja parturistätiä ainakin koko juttu nauratti. Isoveli oli kuulemma sanonut että hänellä on ainakin Isoisän hiukset ja isältäkin ne, jotka ovat jääneet matkan varrelle.

Isoveljen kummisetä kommentoi tuota mielestäni niin siistiä ja tyylikästä päätä: on se melkoinen tuulenpesä.
Minä totesin siihen, että olisitpa nähnyt sen pari päivää sitten. Ei se turhaan esittänyt koulun musaesitelmässä jimihendrixiä, jimi jää kakkoseksi. Vieläkin.

*

Minulla on kaksi täysin irrationaalista pelkoa.
1. pelkään että minua ammutaan kotimatkalla bussissa päähän
2. pelkään että jos syön kaksi palaa voileipäkakkua lihon muodottomaksi.

Ratkaisu: en matkusta bussilla vaan pyörällä ja söin kolme palaa.