torstai 3. huhtikuuta 2014

pyöräilyangst

kaikenmoista pyörii päässä heti aamutuimaan.

Olen pyöräillyt työmatkapyöräilyä suunnilleen viikon verran: poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa koska Pikkusisko pelkää myöhästyvänsä koulusta kun minä en ole samassa bussissa.
Kiva ajatella olevansa niin vaikutusvaltainen että saa bussit kulkemaan aikataulussa pelkällä hyytävällä läsnäolollaan.

Luulin että olisin ollut ihan rikki ja plääh ja ylämäkivastainen ja vaikka mitä, mutta olenkin vain ihan jee!
Aamuisin kuuntelen Puheelta pitkän uutislähetyksen ja iltapäivisin olen kuunnellut ihan vain omaa sisäistä höpinääni.


Olen ihan seko pyöräilyni kanssa. Ajan vain semmoisia reittejä, joissa on pyörätie (paitsi tänä aamuna jouduin autokaistalle kun joku tyhmä remppaheikki oli peruuttamassa juuri reitilleni), ja testattuani tänä aamuna kaupungin kautta kulkevan reitin, totesin että parempi kiertää pidemmästi rauhallisempaa kautta. Tulin ihan raivoisaksi kaikista autoista ja jokapaikkaan tööttöilevistä jalankulkijoista ja muista.


Olen muutenkin ihan seko, ja vaadin tietysti sitä samaa muiltakin:

1. Muut pyöräilijät. Ihan vinkkinä: meillä on oikeanpuoleinen liikenne: jos minä näytän kääntymistä oikealle, niin sinä (joka et näytä mitään) ohitat minut sieltä ulkokaarteen puolelta, et sieltä mihin minä olen kääntymässä. Etkä ainakaan käänny minun eteeni sisäkaarteelle, kun et kerta näyttänyt kääntymistä.
Ja rakkaat pyörälijäkollegat; käyttäkää hyvät hyttyset sentään kypärää ja suuntamerkkiä, tai edes jompaa kumpaa. Mieluummin sitten sitä suuntamerkkiä. Älkääkä nyt sitten ainakaan kruisatko tien laidasta toiseen vähän miten sattuu joka tienhaarassa.
Viime viikolla ajoin yhden tunnollisen ja kunnollisen nuoren naisen perässä ja kun pysättiin liikennevaloihin, minun oli pakko sanoa, että onpa ihanaa ajella perässäsi, kun valitset ihan oikeat, lailliset pyöräreitit ja näytät aina suuntamerkkiä. Että kunpa muutkin tekisivät niin. Se hymyili minulle niin kuin hulluille hymyillään.

2. Jalankulkijat. Oikealla. Oikealla. Oikealla.

3. Nuoriso. Ei laumoja.

4. Muut pyöräilijät (uudestaan). Jalkakäytävillä ei ajeta. Tai jos ajetaan, niin ollaan nöyriä. Kun ajetaan väärässä paikassa, on parasta olla nöyrä ja väistellä.

Yritin kerrata pyöräilijöiden ja autoilijoiden kohtaamissääntöjä. Totesin että hankalimmissa risteyksissä pääsen vähimmällä kun sovinnolla jalkaudun pyörän selästä. Hah! Silloin autoilijoiden on aina pakko väistää, eikä minun tarvitse tietää mistään mitään.

*

Itse asiassa epäilen, että olen maailman huonoin liikenteessä.
Luultavasti minun olisi ollut parasta pysyä siellä bussin kyydissä vain, saan aikaan vähiten vahinkoa.

2 kommenttia:

  1. Ihanan asiallisia huomioita. Mä olen liikenteessä ja jo koulun käytävillä hirvee sääntöhitleri. En kestä niitä jotka ei tajua kulkea oikealla. Nuorisolaumat, ou mai gaad, karmeita kohtaamisia! Ihana et meitä on muitakin. Hulluja sääntömuijia :)

    VastaaPoista
  2. hullu sääntömuija <3! Ei hullumpi määritelmä!

    VastaaPoista