perjantai 11. huhtikuuta 2014

lähestyy

kohta tulen taas vanhemmaksi. Tai aikuisemmaksi. Tai kypsemmäksi. Ihan kuinka vain.
Ei haittaa, ei ole ikäkriisiä. En ole vieläkään aikuistunut. (minusta on itse asiassa tosi pelottavaa, että maamme päätösvaltaa käyttävät ovat vain pikkuisen vanhempia kuin minä. miten ne voivat olla niin aikuisia? ihan edesvastuutonta.)

Sanoin hraH:lle että ajattelin istua syntymäpäivänäni parvekkeella ja juoda aamulattea ja syödä aamucroissantia ja napostella mansikoita ja lukea kirjaa.
Se tuijotti minua. Sitten se tuijotti parveketta ja taas minua.
No, onhan siellä toi porrasjakkara, se sanoi. Ja eikö sulle sitäpaitsi tule vatsa kipeäksi niistä croissanteista?

Väitin ylevästi että ne ovat vain teknisiä muotoseikkoja.
Sitten kysyin että leikkaanko sille hullujenpäivien kuvastosta vähän ostosvinkkejä, se kun on sopivasti suuressa pääkaupungissa tänään.

Olin ajatellut kaikenmoisia mukavia ja ihania ja sympaattisia lahjoja itselleni, kuten aina.
Sitten tulin katsoneeksi keskenkasvuisen nuorison ruokailutahtia, jääkaappia ja pankkitiliä. Kuten aina.
Ja lopputulos oli kuten aina.
Jee.

4 kommenttia:

  1. Hei, etsit pari päivää sitten Sunnuntaiaamuna-laulusta puuttuvaa kohtaa. Se löytyy nyt postauksen kommenttiboksista.
    Terv. musiikinope

    VastaaPoista
  2. Eikös se croissant tee pahaa sun vatsalle-kommentti kuulostaa just niin miehen suusta sanotulta. Ei ne voi ymmärtää, et kyse on fiiliksestä :) Mukavaa synttäriä siellä parvekkeella!

    VastaaPoista
  3. Mä kyllä ymmärrän tota miehen kommenttiakin - kuu tulee croissant-vatsa, niin valitan siitä kuitenkin ja pakotan kaikki kärsimään yhdessä kanssani...
    Vaikka fiiliksestä tietysti enempi oli kyse.

    VastaaPoista