Juhannussuunnitelmia

Olemme yleensä visiteeranneet päivän verran kavereiden möksällä. Kiitos meteorologien tai eu:n tai kuka nyt ikinä säätilaa säätelekään, näyttäisi siltä että tänä vuonna vältyn siltä.
Älkää käsittäkö väärin, onhan minusta tavallaan ihan mukavaa viettää kesäpäivää kavereiden kanssa ja lapset pääsevät uimaan ja muuta sensemmoista, mutta kyllä en tunne oloani kovin mukavaksi mökkiolosuhteissa.

Minua nimittäin vaivaa sangen varsin epäsuomalainen mökkiangst. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mimmoisella tavalla mökillä kuuluu olla, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten ja noin ylipäätään minua vaivaavat mökit noin ylipäätään.
Minulta puuttuu mökiketti: en jaksa lakkaamatta saunoa, avovedet ovat kyllä kauniita katsella mutta kylmyydessään uimakelvottomia, en osaa heittää tikkaa, en pelata krokettia enkä liioin mölkkyä.
Ja olen allerginen hyttysenpistoille.
No, suoraan sanottuna, minusta mökkeily - ainakin niillä konsepteilla, joilla siihen olen tutustunut - on ihan tyhmää.

Ensinnäkin ruoka.
Mökeillä (kaikilla joissa olen ollut) syödään ihan tolkuttomasti.
Pahinta on se lakkaamaton syöminen. En minä kotioloissa syö ensin kolmea lajia lihaa ja paria nakkia ja korillista uuttaperunaa ja tunnin päästä siitä kahvia ja täytekakkua.
Tai siirry suoraan aamupuurolta brunssille. Jota seuraavat päiväkahvit pullineen. (en syö puuroa, en brunssia enkä varsinkaan pullaa)
Ja miksi ihmeessä aina kun alkaa suunnitella kotiinlähtöä, pitää vielä kerran grillata makkaraa (vastahan sitä tunti sitten grillattiin, ja juuri juotiin lähtökahvit)? Grillauksen jälkeen tietysti paistetaan muurikkalettuja. Jota seuraa kotiinlähtöuhkaan välittömästi liittyvä uusi makkarangrillaus.
Ähky.

Miksi ihmeessä siellä alkeellisissa olosuhteissa - jonkun kituliaan pallogrillin ja kaivosta kannetun veden varassa pitää vielä yrittää loihtia joitain käsittämättömän ylitsepursuilevaisia aterioita?
Jos menee mökille kylään tarjoaisi mieluusti apuaan, mutta ei mahdu tai ei kykene, koska ei tunne pallogrillin herkkää sielunelämää, tai koska avuntarjous tulkittaisiin loukkaukseksi emännän emännöintitaitoja kohtaan.

Sitten on nihkeys.
Kaikki mökit joissa olen ollut ovat nihkeitä. Ja siellä on vanhoja seuralehtiä.
Ja jos sinne sisänihkeyteen ahtautuu enemmän ihmisiä kuin sinne oikeasti on suunniteltu, tulee tukalan kuuma troopillinen nihkeys.
Jos mökki on suunniteltu kahdelle ihmiselle, on enemmän kuin tukalaa ahtaa sinne kahdeksan. Varsinkin jos siinä on sauna samassa rakennuksessa. (been there!)

Ja sitten on vieraus.
Jos menen kaupungissa ihmisten luo kylään, niin siellä on selvät tavat: joissain paikoissa seurustellaan (esim. anoppila), toisissa paikoissa mennään keittiöön nojailemaan  ja juttelemaan (kaverit) ja joissain paikoissa voi vaikka olla avuksi (oma lapsuuskoti).
Mutta mökeillä ei.
Kaikki hääräävät koko ajan. Se pahuksen ruuanlaitto vie leijonanosan ajasta, koska ne olosuhteet ovat mitä ovat, mutta avuksi ei voi olla. Ruuanlaittojen väliajalla joku tiskaa ja toinen lämmittää saunaa ja yksi nypsyttää rikkaruohoja ja joku tekee halkoja ja ties mitä, ja joillain mökeillä yksi ainoa ihminen tekee kaikkia näitä ja vieraan käsketään levätä ja rentoutua.
En pysty.
Jos joku häärää, en osaa olla vain.
Jos menee avksi, on tiellä, tekee väärin tai ei osaa.
Mutta kyllä on vähän törkeää maata vain tai pelata mölkkyä.
Ainakin jos yksi ihminen tekee tuota kaikkea ja vielä lisäksi kantaa vettä kaivosta. (siksi en enää mene hraH:n mamman mökille!)

Ei kuulkaa, mökkeily ei totisesti vastaa minun käsitystäni rentoutumisesta.
Siellä on ihan liikaa tekemistä, eikä sittenkään mitään tekemistä. Grr.
Vierailijana millä tahansa mökillä olen kireä ja pinkeä koska en kertakaikkiaan hahmota mökkeilytapoja, puhumattakaan niistä sosiaalisista suhteista jotka mökeillä vallitsevat.
Nekään eivät ole kaupunkiennallaan.

Jos minulla olisi mökki niin
1. ei hyttysiä
2. ei puutarhaa tai mitään kuopsutettavaa
3. ei huussia
4. ei nihkeyttä
5. ei mitään alkeellisruuanlaittoa. Tai itse asiassa ei mitään ruuanlaittoa.
6. ei vieraita
7. mieluummin uima-allas
8. mieluummin valmiiksi katettu pöytä
Nähdäkseni ainoa mahdollinen ratkaisu: hotelliloma.

*

Tänä juhannuksena lainaan ilomielin valmiiksi Tuulan valmista ja kertakaikkisen loistavaa juhannussuunnitelmaa, pienin henkilökohtaisin variantein.
Linnoittaudumme kaupunkiin, pyöräilemme ja ulkoilemme, syömme hyvin oman keittiön ruokaa, katselemme elokuvia (todellinen haaste: mistä löytyy elokuva, joka on amerikkalainen kohelluskomedia yhdistettynä käsittämättömään eurooppalaiseen taide-elokuvaan, ei liian pelottava, ei liian vaikeatajuinen ja paljon naurua älyllisellä twistillä höystettynä?), napostelemme ja lojumme lojumasta päästyämme.
Tai ainakin minä lojun.