loma-aatoksia - haaveissa vainko oot mun?

"onni yksillä, kesä kaikilla" - lyhyissä työpäivissä on puolensa (paitsi rahapuoli...)
Siinä vaiheessa kun laahaudun kotiin, on päivää aina vain jäljellä, paljon ja runsaasti.

On aikaa höntsätä ja puhallella saippuakuplia tai lojua tai lenksata tai mennä grillaamaan ystävien luo - kaikkia niitä on tällä viikolla testattu. Onnistuneesti.
Aivan mahtavaa!

Kumman paljon arkiarjessa aikaa vie sen arkiarjen perussäätäminen: kuka lähtee, minne ja mihin aikaan.
Nyt kun kaikki - tai edes suurin osa - siitä säätämisestä on poissa, on aikaa täyteläiseen olemiseen.
Melkein kuin olisin jo itsekin lomalla.

**

Jokavuotinen verstaan lomataistelu: en tykkää UPM:n tyylistä yhtään.
Koskaan ei oikein ole hyvä aika lomalle. Ja siitä seuraa että päiviä jää väkisinkin pitämättä.
Saan esittää toiveen, milloin lomani pitäisin (kunhan se on heinäkuussa), mutta sillekään ei koskaan ole oikein hyvä aika (vaikka se olisikin heinäkuussa).
Minun pitäisi pitää neljä viikkoa, ettei niitä päiviä jäisi mutta koko kesässä ei ole sellaisia viikkoja jonne se määrä lomaa sopisi. Muutaman irtopäivän haluan säästää ihan kaiken varalta, kun kuitenkin voi ihmiselle tulla kaikenmoista yllättävää, johon niitä päiviä tarvitaan (tänä keväänä on ollut tarvetta jo neljälle päivälle)

Sanoin, että kun en kerran saa lomaa koko kesäksi, niin laittakoon ne irtopäivät ja säälittävät viikkoni sinne minne ne hänen mielestään sopivat, kunhan yksi tietty viikko (30) olisi vapaa (ulkomaanserkut!)

Sitten UPM alkoi kirskutella hampaitaan ja minua puolestaan alkoi ottaa päähän, kun minulla nyt kuitenkin niitä lomapäiviä on ihan säädetty määrä, eikä minun työni nyt niin tärkeää ole, että minun pitäisi täällä ympäri vuoden joka päivä istua.
Ja selvennyksenä siis, että ihan oikeasti voimme pitää verstaan ovet kokonaan suljettuina tiettyinä ajanjaksoina, mutta edes ne eivät ole hyvää aikaa minun lomilleni. Ottaa kuuppaan potea huonoa omaatuntoa siitä, että toivoo lomansa aikaan, jolloin ei kumminkaan olisi mitään tekemistä. Ja ottaa kuuppaan potea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa lomalle. Ja siitä että on oikeutettu lomaan. Ja sitten vielä siitä, että kun ei saa niitä lomia pitää, niin jää päiviä yli, enkä suostu pitämään niitä ihan miten sattuu, vaan haluaisin ajoittaa ne(kin) niihin meidän hiljaisiin kausiimme. Grr. Grr. Ja vielä kerran grrr.
UPM mökötti minun pitämättömistä päivistäni ja minä sanoin että laita ne nyt vaan jonnekin, ei mitään väliä ja että esimies saa määrätä lomapäivät. (silloin se vasta alkoikin mököttää)

Ja jos minua joku ihan erityisesti ottaa päähän, niin se on tämä yleinen lomanlaskentatapa. Minä teen töitä viisi päivää viikossa. Mutta lomailen kuusi.
Mikä ihmeen järki siinä on?
Miten voi olla että viidessä työpäivässä kuluu kuusi lomapäivää?
Kyllä niin tiedän etten ole matemaattinen, mutta tuo ei mahdu minun matikkaani mitenkään.
Minulla on kolmekymmentä lomapäivää, mutta saan pitää vain 24. Ihan järjetöntä.

Lopputulos on kuitenkin ihan hyvä: ennen lomaani ei ole jäljellä enää yhtään kokonaista työviikkoa.Verstasaamuja jäljellä 14, työaamuja muutama enemmän - tulevana viikonloppuna jalkaudumme maailmalle ja ensi viikon loppupuolella kouluttaudun pääkaupungissa. Sekin on melkein kuin lomaa.


Ja päivät ovat kuitenkin mukavia.
Melkein kuin lomaa.

*

miksi aina unhoitan?
Kappas kehvatsua - nehän syövät meidät vararikkoon (P:n pyynnöstä)

ke - päiväruokana puuroa, päivällisellä uunimakkarat, uusia perunoita. Kasviksia, vihersalaattia
to - päiväruokana kinkkumakaronilaatikko. Päivällisellä grillattiin ja chillattiin kavereiden kanssa