torstainilli

Uusiohuumannuin taas vaihteeksi kirjaston e-kirjakokoelmasta.
Olin ihan unohtanut koko jutun pitkäksi aikaa, aina siihen asti kun olimme mennä viikolla tekemässä päiväreissua mahdollisimman vähin varustein: meillähän minkä tahansa reissuunlähdön pakkaamisen vaikein osio käydään kirjahyllyn edessä. Tälle reissulle halusin lähteä pienellä veskalla mutta paljolla tekemisellä - siispä e-kirja!

Latasin muutaman kirjaston kirjavalikoimasta, mutta reissun päällä kävi ohrasesti. Rupesin elvistelemään kirjalla, jota olin aikeissa lukea. Isoveli innostui aiheesta, asiasta ja kirjasta ja konfiskoi fläpäni.
Se heittiö kulutti minun akkuni ja luki minun kirjaani ja minä olin koko reissun ajan toimeton, grr sille.
Kotiin tultuamme se vaati minua joko palauttamaan kirjan välittömästi kirjastoon tai vaihtoehtoisesti lainaamaan fläpäni epämääräiseksi ajanjaksoksi, niin että saisi kirjan luettua loppuun.
No, jotain hyvääkin: sain vihdoin ajettua kirjaston lainaus- ja lukuohjelman myös Isosiskon fläpsylle ja Isovelikin muisti taas e-kirjaston olemassaolon. Vielä yksi fläpä pitää käsitellä. (*huokaus*)

Tiedättekö mitä inhoan (en e-kirjoja!) ?
Inhoan sitä että kompuutterit ja fläpät ovat muka käyttövalmiita.
Ja gerbiilinkakat sanon minä!
Sen seitsemäntoista ohjelmaa pitää ladata ja kaikkia niitä varten pitää luoda erilaisia tilejä ja erilaisia salasanoja ja kirjautua sinne ja tänne pitkin ja poikin, niin että lopulta ei edes tiedä mitä, minne ja miksi.
Kyllä kuulkaa loppuu vahvemmaltakin ihmiseltä hermo kun se lataa kolmeen viiteen eri kertaan niitä helkatan lukuohjelmia ja muita.
Isoveli sai rippilahjaksi kompuutterin. Sanoin myymälässä että minä en sitten asenna en yhtään mitään, en keksi yhtään tiliä, enkä anna mitään ohjeita.
Arvatkaa mitä?
Gerbiilinkakat.
Minä en voi ymmärtää, miten on mahdollista että minä olen perheen ja puolen suvunkin atk-tuki? Semminkin kun hraH on itse opettanut minulle ihmeellisen intternjetin alkeet ja kaiken muunkin tietokoneenkäytön.

No, ei pitänyt laisinkaan nillittämäni vaan piti leuhkimani että muistin taas kuinka kivoja e-kirjat ovat ja että luin aika kivan kirjan - en siellä reissulla, vaan eilen kotona - mutta en tullut yhtään paremmaksi ihmiseksi, enkä organisoinut yhtään mitään.
Vähän kyllä ajattelin että kohta pitää tehdä lastenruokintasuunnitelma, mutta vielä en kykene kun yksi katosi sieltä wilmasysteemistä enkä siis tiedä sen elämästä tällä hetkellä yhtään mitään.

*
siitä tulikin mieleen, että millä ihmeellä minä tänään ne ruokin kun ei ole suunnitelmaa?