pilkkanilkka

ja taas hyökkäämme kohti uutta viikkoa.

Ulkomaansukulaisvahvistus poistuu kohti kotia huomenissa, kesä alkaa olla paketissa.
Kyllä olisi maailma parempi paikka, jos kaikki uskoisivat kälyä ja minua. Tai edes jompaakumpaa meistä. (vaikka kälyä, hän on ponnekkaampi)
Nuorisolla on ollut keskenään hauskaa, minä kaipaan jo omaa tilaa. Vaikka serkut yöpyvät mummilassa, on yhdessäolo näinä lyhyinä kesäisinä viikkoina tiivistä ja intensiivistä, aamusta iltaan useimpina päivinä.
Kaipaan jo sitä, että me istumme ihan vain oman lauman kesken: puhumme omia juttujamme, voimme tehdä asioita ottamatta huomioon muiden aikatauluja ja suunnitelmia.

*

Kyllä kuulkaa pilkka sattuu ihmistä omaan nilkkaan.

Olen aina ollut palavasilmäinen ja tulikivenkatkuinen poikien lukuharrastuksen puolestapuhuja.
Minulla on poika joka ei malta laskea kirjaa käsistään.
Poika joka on lukenut enemmän ja fiksumpaa kirjallisuutta kuin minä ikinä tulen lukemaan. (paitsi jos vanhainkodin virikeohjaaja pakottaa)
Poika, jolla on tapana kähveltää minun kirjojani juuri silloin kun itse haluaisin lukea niitä.
(ja jonka mielestä Pikkunaisia ja Tuija Lehtisen nuortenkirjatuotanto ovat vaan niin ihania)

Itse olen aina ollut lähestulkoon ammattimaisuutta hipova hömppeen suurkuluttaja ja ikuiseen ahmihmisikään jumiutunut keskenkasvuinen tyttökirja- /chicklit-fani. Tai no, nykyään en kyllä lue niin paljon kuin haluaisin. En oikein tiedä mihin aika valuu.

Kodissamme on kirjahyllyjä ja kirjoja enemmän kuin on tarpeen, kaikilla talouden aikuisilla on aina kirja kesken (minulla yleensä useita), meillä on luettu ilta- ja päiväsatuja, huviteltu ja leikitelty kielellä ja aina reissuun lähdettäessä tärkein kysymys on pohdinta siitä, mikä kirja kannattaisi ottaa matkalle mukaan. Jokainen lapsi on saanut viisivuotislahjaksi oman kirjastokortin.

Minulla on tyttö joka on kesän aikana mennyt epäkuntoon eli lukulakkoon.
Sikäli kun tiedän, se ei ole koko kesänä lukenut yhdenyhtä kirjaa, tai itse asiassa mitään muutakaan.
Kuuna kullanvalkeana en olisi uskonut päästäväni suustani lausetta:
sä et lähde tästä talosta mihinkään ulos ennen kuin sä olet lukenut vähintään viistoista minuuttia kirjaa.
Saati laittavani ajastinta päälle.

En tiedä kumpi pilkkanilkka on kipeämpi.

(no, pilkka osui nilkan lisäksi minua vielä sääreenkin. Viime yönä se lukulakkoinen lapsukainen löydettiin salalukemasta puolenyön jälkeen. En tiedä, olisiko pitänyt murista raivosta vai hihkua riemusta.)

*
Pitäisi tehdä ruokalistasuunnitelma syksyksi.