perjantai 29. elokuuta 2014

liikunnallistorstaikriizi

ihminen tekee elämässään monenmoisia virheitä.
Niin kuin vaikka semmoisen, että ilmoittaa perheelle että äidin harrastuspäivä on torstai.

Vanuin eilen kotona, huokailin, olin kurja ja ahdistunut, ja vaelsin levontonta pientä ympyrää. HraH sanoi että tänään on muuten torstai, sun pitäis mennä vaikka uimaan.
Sitten se pakotti minut pakkaamaan uimakamat ja tarkistamaan bussiaikataulut ja lähtemään ovesta ulos: "se on aina kaikkein vaikenta, se lähteminen." Minä sanoin että ei ole, oleminen on, mutta lähdin silti.
Luin koko matkan Scott Jurekin kirjaa Eat and run ja toivoin että ne uudet kakkulat valmistuisivat pian, tai että olisin edes muistanut ottanut ne vanhat mukaan kun vaan en enää näe aargh! ja sitten tulin hallille.

Kun pääsin altaan reunalle asti, huomasin että voihan rumasana sentään, vesi on märkää, kylmää ja pimeää, eikä minulla ole uimalaseja mukana. Ajattelin ensin että menen saunaan mököttämään.
Sitten ajattelin että on tosi tyhmää tulla hallille asti eikä uida yhtään, ja mietin, että irtoavaisitko silmät päästäni jos uin ilman laseja. Sitten ajattelin että voisinhan kokeilla vaikka vesijuoksua.

Vesijuoksemiskriizejä:

1. miten päin se apuväline kuuluu laittaa? Jos laittaa vääritepäite, niin juokseeko sitten jalat kohti taivasta ja pää pohjassa niin kuin joku kuviokelluja?
Yritin vakoilla. En ottanut selvää.

2. miten juostaan? Pitääkö juosta päkiöillä vai onko kanta-astunta suotavaa? Scott kertoi matkalla minulle että ultramaratoonarin pitää kepeämmin mennä, niin kuin tarahumara tahi kenialainen paljasjalkainen.

3. mihin pistetään kädet? Anopilla on semmottiset lapaset, auttavatko ne märkään-kylmään-pimeeseen?

4. Kuinka hölmöltä näyttää? Näyttääkö yhtä hölmöltä kuin se täti jolla on kukertava paljetein koristeltu uimalakki, kilo meikkiä ja naapurimaalainen aksentti ja joka näyttää ongenkoholta keikkuessaan eteenpäin?

5. saako olla ilman kaveria kun kaikilla muilla on?

Kun olin juossut jotenkuten räpiköinyt puolitoista altaanmittaa ongenkohona eteenpäin, ei ollut enää kylmä vaan hiki ja hengästys. Ihan varmasti näytin hölmöltä, mutta lohduttauduin sillä, että kyllä näytän pölöltä sauvakävellessä, pyöräillessä ja tarkemmin ajatellen luultavasti vain ihan ollessani.

Sitten irtosi laastari sormestani ja menin paketoiduttamaan sen uudelleen ja kirmalsin vielä vähän lisää kuin kauris meriheponen.
Kotona leuhkin että luin ultramaraton-kirjaa ja vesijuoksin ja olen nyt ihan ultramariini tai jotain muuta hienoa.
Sitten opiskelin vesijuoksennan tekniikkaa vähän pölhöltä videolta juutuupista ja totesin että laukkasin ihan väärin enkä ollenkaan asiaankuuluvalla sorjuudella ja nyt ajattelen että menen uusiksi.
Mutta sen kyllä unohdin siltä videolta tarkistaa että miten päin se remeli päälle puetaan.

Pakko myöntää että se lähteminen oli ihan hyvä idea kai. Vaikka kyllä en sitä ääneen sano, en vaikka mikä olisi.

3 kommenttia:

  1. :D *aploodeeraa*

    Juu, mä kieltäydyn menemästä uimahalliin koska olen ihan sokea ilman rillejäni enkä todellakaan omista mitään uimalaseja vahvuuksilla. Tämän selityksen antaessani ei mun tartte kenellekään kertoa, että oikeasti olen todella huono uimaan...

    VastaaPoista
  2. Ihan olit ultramariini, voin kuvitella.
    Uimisen huono puoli on se kylmä ja märkä. Muuten olis hyvä laji kyllä.

    Herra hakkarainen on ihana kun pakottaa sua pois.

    VastaaPoista
  3. -S- mulla ei onneksi ole ulkonäkö ihan niin poloinen, että tarvitsisin uimasilmälasit. Mutta ilman uimalaseja tulee semmoinen olo, että silmät irtoavat päästä.

    P: kyllä olin ultramariini, selvästi!

    VastaaPoista