tiistai 2. syyskuuta 2014

tattipasta-angst

harjoitusviikko: keskenkasvuisen nuorison viimeisetkin harrastushommelit pyörähtävät käyntiin. Minä joudun opiskelemaan urheilevan väestön ruokintaa: miten ajoitetaan syömähommelit lepakkovuoroiltana? Yksi lähti, toinen tuli ja molemmat veisasivat samaa virttä: aina nälkä ja koko ajan jano.

Tänä aamuna menin suurin toivein jääkaapille eväskipposeni kanssa: pääkopassani siinteli visio tattipastasta, lihapullasta ja parmessaanista sekä termospullosta, jonka sisälle olisin voinut loirauttaa viinitilkkasen (pahuksen italialaiset dekkarit, ihmisen sielu alkaa vaatia hyviä eväitä!) 
Tattipastasta oli jäljellä muutama orpo pieni pastansuikero kulhon pohjalla, lihapullat olivat kadonneet ja pelkkä viini termarissa ei tuntunut jostain syystä kovinkaan hyvältä eväsidealta vaan pikemminkin vähän säälittävältä.
Sitä paitsi, mikä punaviini kävisi jogurtin ja banaanin kanssa?
Niinpä.
(vaikka sitten kuinkakin paljon hilpeämpi olisi työpäivä, niin silti. joku roti!)

poloisen eväs: seitsemän pastaa. höh.

En kyllä tiedä, miten tehdään oikeaoppinen tattipasta luultavasti jollain toisella tavalla, mutta syömäkelpoista tuli tämmöisellä tavalla:

tatteja jotka poimi kaveri metsäretkellä vastavihityn vaimonsa kanssa
sipulia
valkosipulia
palotellaan, kuullotetaan.
kaltattu ja kuorittu tomaatti pieninä kuutioina
persiljaa, basilikaa, suolaa, pippuria
heitetään sekaan ja keitellään, tai mitä nyt se ikinä onkaan että nesteet katoavat tai edes vähenevät.
keitetään pasta, sekoitetaan tattikeitelmä sen joukkoon, lisätään vielä persiljaa ja parmessaania ja syödään.

Enempi olisi pitänyt olla persiljaa ja valkosipulia, niin että laittakaa sitä sitten kunnolla. Tomaattiakin olisi voinut olla rohkeammin, mutta yksikin riitti.
Ja pasta ylikypsyi koska olen huono ajoittamaan. Varokaa itse sitä, ajoittakaa paremmin.


*

Täytynee kaivella pastakirja taas näkyville, vaikuttaisi siltä että erimoiset pastat tulevat olemaan tämän syksyn nuorisoruokinnan kulmakivi.

*

ja ainiin, oli minulla toinenkin angst.
Pyöräilyangst.
Näyttää siltä että elämä noin yleisesti ja erityisesti harrastusmielessä pakottaa minut siirtymään joukkoliikenteen käyttäjäksi.
Kyllä harmittaa jo valmiiksi.

Mutta vielä enempi sattuu sieluun pulittaa jokaisesta bussimatkasta erikseen; kausikortti on taloudellisen ihmisen vaihtoehto.

grr.

*

1 kommentti:

  1. Herkullisen näköinen tattipasta!

    Meillä eletään edelleen arvaamattoman ruokailun aikoja. Tein eilen uunissa lihapullia. Yksi lapsi valitsi näkkärin, toinen söi kaksi ja kolmannelle piti kahdeksannen ison lihapullan jälkeen sanoa, että nyt ei enää :) Silti siitä jäi hintsusti enää toiseen ruokailuun jäljelle (vaikka tein kilosta jauhelihaa).

    VastaaPoista