torstai 21. elokuuta 2014

totaalikieltäjät

Pannukakut pois päiväkodeista! Voi laupias taivas sentään.

Merkillisistä asioista ihmiset jaksavat itselleen murhetta keriä.

"jos letut tehtäisiin sokerittomaan taikinaan"

Lettutaikina
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl jauhoja
öljyä
aavistus suolaa

Että jos vaikka ottaisi selvän peruslettutaikinaohjeesta.
Ja nillittäisi vasta sitten.

"on vaikea palkita lasta kotonakaan ruualla, jos lapsi on totutettu päiväkodissa kiisseleihin ja muuhun makeaan"

grr ja aargh.
palkita?
ruualla?
kotona?

Että semmoista vastuullista vanhemmuutta.

*

PM kuuluu päivään.
Tai oikeammin PM (PieniMakea; heille jotka eivät termiä tunne) kuuluu ateriaan siinä missä pieni vihreä tai pieni proteiini tahikka vaikka pieni vitamiini.
Mitä suurempaa mystiikkaa tähän PM:n liitetään, sitä hankalampi hommeli.

Totta, ei tarvitse PM:n olla välttämättä juuri sokerista (sitä paitsi: *vink* vain, niin on hunajakin sokerista, ihan yhtä epätervettä on hampaille se) - voipi PM olla myös marja taikka hedelmä.

*

Aina kun luen tällaisia juttuja, minua alkaa pelottaa, ja tiedättekö mikä minua pelottaa?
Pelottaa ihan älyttömästi?
Että kun olen vanha ja puolustuskyvytön, joudun jonkun pelottavan vanhustenhuoltolaitoksen ja sen virikeohjaajien armoille.
Ne mokomat grrr:n fasistit tietysti kieltävät minulta PM:n, ja sen lisäksi myös PN:N (PieniNapsu) tai YM:n (YöMyssyn), pakottavat tekemään jotain makrameetöitä tai mitälie sormiavirkistävää, pistävät ryhmäliikuntatunnille että olisin sosiaalinen enkä häiriintynyt erakko ja kieltäytyvät kuskaamasta kirkkoon etten vain altistu paheksuttavalle indoktrinaatiolle.
Ja ihan pahinta olisi, jos vanhustenhuoltolaitoksen kirjastokärry kieltäytyisi lainaamasta minulle hömppää ja pakottaisi lukemaan jotain suuria klassikoita. Aivohalvauksen saan jos joku sota ja rauha kopsahtaa ohimoon kesken lukutuokion.

Ihme totaalikieltäjiä tämän päivän ihmiset.

Löysätkää vähän.
Ihantottahei.





6 kommenttia:

  1. Word.

    Haluan vielä tähän mielipiteenäni esittää, että minusta on vähän turha vaatia lapsilta mitään, mihin ei itse pysty. Siis jos itse vetää joka päivä PM:n, en ymmärrä, miksi lapsikin ei saisi. Jos itse osaa harjoittaa kieltäymystä, voi sitten ehkä opettaa askeesia jälkikasvulleenkin. (YM ja PN toki pitänee pitää ipanoiden ulottumattomissa, mutta ne ovat erikoistapauksia.)

    VastaaPoista
  2. Musta tää haiskahtaa siltä, että jollainen urpolla on ollut vähän liian paljon luppoaikaa miettiä.

    Noustaan barrikaadeille ja annetaan herregyyd lasten pitää pannukakkunsa!

    VastaaPoista
  3. Liina: nimenomaan - johdonmukaisuutta! Sitä mitä vaatii itseltään, voi vaatia myös nakerolta. Jos on itse askeetti, niin sitten voi olla lapsikin.
    Ja sitä paitsi, miksi päiväkodin pitäisi olla askeettipäiväkoti, jos kotikoti on pullalla palkitseva koti?

    YM ja PN sitten taas ovatkin aikuisten juttuja, semmoisia, minkä takia kannattaa yrittää pienen ihmistaimen kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

    Semmoisia aikuisten juttuja ovat myös mm. iltapalan syöminen olkkarissa, myöhään valvominen, kahvinjuonti ja se että saa lukea kirjaa iltapalalla (siellä olkkarissa).

    Elisa: nyt olen ilkeä, mutta käyttikö se aikansa miettimiseen? Olisi ehkä hetki kannattanut...

    Vaadin pannukakkua. Kaikille. Myös vanhoille.
    Ja lapsille.

    VastaaPoista
  4. Samankaltaisia mietin. Etenkin just toi ruoalla palkitseminen. Ruoka on ravintoa, se ei ole ikinä palkinto tottelevaisuudesta, Lapset eivät ole koiria. Ni.

    Ja pannari on ihan mainio välipala, hillojakaan mä en pidä järkevässä määrin nautittuna kenenkään terveyttä tuhoavana aineksena. Jotenkin tuo sokerihysteria alkaa saavuttaa aivan jätjettömät mittaushteet. Varsinkin, kun se kohdistuu vain valkoiseen sokeriin. Jostain syystä muut sokerit sit ovat tosi hyvästä...

    VastaaPoista
  5. Asiat ovat liian hyvin, jos joutaa miettimään, etä onko pannukakkutaikinaan käytetty sokeria vai ei. Ihmenillitystä.

    VastaaPoista
  6. Meillä syödään pannaria jopa aamiaiseksi... lapsiparat, mihin kasvavat.

    VastaaPoista