keskiviikkoketutus

Kyllä en lakkaa ihmettelemästä tuota meidän herrakerhoa.
Jos pitää valita vaihtoehdoista a) tai b), niin valitaan c.
Että mistä ihmeestä se c) oikein tuli?
Vähän niinkuin olisi kylässä ja emäntä tarjoaisi että otatko pullaa vai keksiä ja lautaselle ilmestyisi nakki.

Olen elänyt verstaselämää yhdessä herrakerhon kanssa kai kahdeksan vuotta, tai niillämain.
En koskaan lakkaa ihmettelemästä niitä.
Silloin alussa herrakerhon kokous keskeytyi toistuvaan kalansaaliiden pohdintaan.
Pientä muutosta havaittavissa, nykyisellään pohditaan prostataa.
Uskokaa pois.
Jee.
Sinänsä kyllä kätevää, että kun kaikki muistivat yhtaikaa että ovat prostaattisia, niin jo loppui turhanjaarittelu, jota oli harrastettu jo pari tuntia ja alkoi päätöksiä syntyä.

En voi ikinä mennä oikeisiin töihin, herrakerho on ikuisiksi ajoiksi pilannut minulta sen mahdollisuuden.

**

Saako muutenkin valittaa? (tietysti saa, tänään on keskiviikko ja perinteisen keskiviikkoketutuksen aika)
valivali-valivali ja sitten vielä auts ja ai.

Miten on mahdollista että kun ihminen tekee lähtöä töihin, on kaunista ja melkein aurinkoista. Ja sitten kun se ihminen saa ahtauduttua elegantisti pukeuduttua uloslähtövarusteisiin, aukeavat kaikki mahdolliset taivaanhanat eikä voi ajatellakaan pyöräilyä, koska pyörästä puuttuvat kellukkeet.
Sitten se ihminen menee kiireellä ja vastahakoisesti nihkeään aamubussiin, ja se typerä vesisade lakkaa melkein heti.
Miten se on mahdollista?

Minulla on myös teksmeks-ongelma.
Ensinnäkin lainasin ainoita goretekstilityjä jalkineitani Isosiskolle kesäreissuun ja nyt ne ovat aivan hevosessa. Öyk.
Toisekseen, vaikka ne eivät olisikaan hevosillesia hevoksisia hevosellisia hevonkakkaisia, olen melkein pari vuotta tepastellut pelkissä paljasjalkajalkineissa, ja olen satunnaisten käyttökertojen jälkeen huomannut että kompastelen tavallisissa kengissä. Ja tulen kankeaksi.
Tarvitsen goreteksmeksoidut paljasjalkaimet.

Tarvitsen myös goreteksmekstakin ja -housut.
Sitten en mene bussiin.

*

Kisu pelkää ukkosta.
Ja kovaa sadetta.
Tähän asti Viiru on mennyt hurjaa Jyri-Ukkoa piiloon kylpyhuoneeseen pesukoneen taakse tai kaapin alle.
Eilen kisu tuli siihen tulokseen, että on parempi vaihdella vähän piilopaikkaa. Ettei Jyri-Ukko vaan löydä pientä kissaeläintä.
Se ovela meni piiloon vessaan.
Pahempi homma vain, kun sitä pelottaa myös vessanveto.

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti