tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitäpä sitä tähän...




...muuta kuin että lapseni on hiukan seko.

Ja  olen minäkin sen lukenut. Oli hyvä.

3 kommenttia:

  1. Kaikenlaista olen lukenut, muta tuota en ole vielä edes harkinnut aloittavani. Onnittelut sekoäidille- ja pojalle loppuun pääsemisestä :D

    VastaaPoista
  2. Ooh ja vau! Minä jumituin siihen kohtaan, missä se tyyppi alkoi mietiskellä syntyjä syviä piippuhyllyn edessä. Muistelen, että se oli joku sivun alusta loppuun jatkunut virke, johon homma mulla tyssäsi. Ajattelin, että pidä piippusi, **kele :D

    VastaaPoista
  3. Tuula: se helpottaa jossain kuudennensadannen sivun jälkeen. Sitten tarinassa alkaa olla jo todellista menoa.

    Se piippukohta on ehkä pahin...

    VastaaPoista