tiistai 9. joulukuuta 2014

työstressi

*huokaus*

Muutama vuosi sitten - muistan sen pelottavan elävästi - olin tässä vaiheessa vuotta niin puhki etten jaksanut koko joulua ajatellakaan.


Nyt ollaan hyvin lähellä sitä samaa.
Haaveilen yhdestä (yhdestä!) päivästä, jolloin voisin vain olla, jolloin kukaan ei vaatisi yhtään mitään. 

Tiedänhän minä sen - ja itseni - en pysty. Ja joka tapauksessa rentouttavampaa ja hauskempaa kuitenkin on, kun on jotain tekemistä. Jotain hauskaa, ystävällismielistä tekemistä.

Mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, on kertakaikkisesti liikaa vaadittu jos ja kun pitää hommata milloin minkäkin luokan pikkujouluihin jotain pientä naposteltavaa. Iloisista pikkulahjoista puhumattakaan.

Tiedänhän minä senkin, että kohta helpottaa. On vain tehtävä, yksi työasia kerrallaan, joltisessakin järjestyksessä, siinä tahdissa kun pystyy. Kyllä siitä valmista tulee, ja vielä ihan hyvällä tavalla. Luultavasti ajoissakin. Ja vaikka ei tulisikaan, me emme ole palolaitoksella töissä. Mitään kamalaa ei ehkä tapahdu.

Mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, pääkoppa on täynnä ruuhkaa, toisiinsa kompastelevia hengästyneitä ajatuksia, jotka suostuvat hiljenemään vain hetkeksi. Ne hiljaiset hetket ovat hyviä hetkiä.


Kuinka odotankaan joulua!

Pax in terrae...



3 kommenttia:

  1. Eikö se yksi päivä olisi jotenkin järjestettävissä, linnoittautuisit makkariin tms??

    On tää joulunaika sellaista härdelliä, että mielestäni jokaisella äidillä pitäisi olla lakisääteinen kalsaripäivä tai edes puolikas.

    VastaaPoista
  2. Aikamoista hulabaloota on tämä joulun alusaika. Itselläni näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Yksikään ei-kristitty maa ei (vielä) lähettänyt jättikokoista tarjouspyyntöä, jonka deadline on välipäivä. Mutta vielähän tässä ehtii.

    Minä kävin pari viikkoa sitten kaupassa ja ostin hirvittävän läjän minisipsipusseja, pieniä karkkipusseja, tikkareita, suklaalevyjä ja heijastimia. Hyvin on sillä pärjäilty tähän saakka. Ainakun joku ihantaa, että nyt saa ottaa eväät tai on pikkijoulut, niin meikä iskee jemmasta kamaa käsiin.

    Pikkujouluihin ja joulujuhliin olen jakanut aikuisvuorot. Yhteen rekrytoin vaarin, joka oli hämmästyttävän innostunut. Kun ei ole käynyt pikkujouluissa 10 vuoteen, niin koululaisten kerhon bileetkin kiinnostaa :D Toisiin lasten bileisiin järkkäsin eväät, kun kaverin mies lupasi kuljetuksen ja osallistumisen.

    Linnoittaudu sinne sänkyyn, sulje ovi, laita lappu, että pitää koputtaa. Aina kun joku koputtaa heitä sille sipsipussi, heijastin ja ilmeestä voit sitten päätellä, että tartteeko vielä suklaalevynkin. Tai älä avaa ovea ja sujauta femma oven alta :)

    Yksi hyvä keino minimoida hankintavaiva on luvata järjestää juomat. Ostat n. 6kpl Mehukattipöniköitä ja halvimmat 200kpl kertakäyttöastioita.

    Tsemppiä! Kyllä se siitä.

    VastaaPoista
  3. Elisa: just siksi odotankin joulua ja joululomaa... Ainakin aamukymmeneen asti lohnotan sängyssä.

    RvaK: siinä sen näkee, olet harjaantunut selvästi jouluajassa. Minua se iskee aina vyön alle, ikinä en muista ottaa huomioon kaikkia pikkujouluja.
    Tosin minulla on probleemina myös lievästi hyperaktiivinen lapsi, joka oli luvannut että "me leivotaan luokan pikkujouluihin muffinseja". (grr!) (kaikki muut äidit pääsevät sillä, että ostavat karkkia noin kahdella eurolla; mitä oikein tapahtui?)

    VastaaPoista