matkamessujen antia

Lauantaiaamuna riuhtaisimme itsemme massiivisesta passiivisuudesta ja suunnistimme hraH:n kanssa yksissätuumin maamme pääkaupunkiin matkailumessuille.
Maalaisina nähkääs kuvittelimme, että sieltä voi ihminen ostaa itselleen matkan Vaikka Minne ja sitten vielä toisen matkan Jonnekin. Meillä oli speksit hraH on oppinut uuden hienon sanan tarkkaan mietittynä: kaksi viikkoa, uima-allas ja meri, jotain kultturellia, ei Turkki tai Bulgaria.
Höh ja pöh, kyllä ei voinut mitään ostaa.

Yksikin ihan tosi iso matkatoimisto tarjosi asiakkaille tietokoneet, joilla voi niksuttaa näkyville ihan ne samat jutut, jotka kotisohvassakin pystyy, ja se ei totisesti ole palvelua.
Minä nimittäin haluan palvelua, koska meitä on niin monta ja meidän ikähaitarimme häilyy omituisesti lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Haluan ihan selkeän varmuuden siitä, että yhtäkkiä ei lapsi muutukaan aikuiseksi ja että ihan varmasti mahdumme siihen tilaan, jota ihmeellinen intternetti yrittää meille tuputtaa.
Sen lisäksi sen saman matkatoimiston niksutusapulainen ei ollut edes sen toimiston leivissä, vaan se käski siellä messuilla käyttää matkatsättiä. Kyllä en rupea olemaan siellä tönittävänä, jos voin tsätätä ja ylläpitää kessaa myös minä olen oppinut uuden hienon sanan ihan kotonakin.
Tietysti olimme tehneet jo muutaman esivalinnan ja -haun ja meillä oli jonkinmoinen käsitys ajoista, paikoista ja mahdollisuuksista.

Saimme yksituumaisen ahdistus-angstin, otimme tuumaustauon ja päätimme, että kun nyt kuitenkin ollaan vaivauduttu ihan pääkaupunkiin asti, niin mennään sitten samoin tein ihan oikeaan matkatoimistoon. Ja menimme myös.
Menimme tiskille ja minä sanoin että viisi: kaksi aikuista ja 16, 14, 11 v, vähän kulttuuria mutta ei kuitenkaan, uima-allas, ehkä aamiainen, ei Turkki (tai Bulgaria, sanoi hraH) ja mielellään yksi huone. Ja sitten sanoin vielä aikaisimman mahdollisen päivän.

Se virkailija ei kauhistunut eikä lannistunut lainkaan, vaan kääräisi hihansa ja suunnilleen sekunnissa meillä oli edessämme puolentusinaa semmoisia vaihtoehtoja, joita emme olleet itse löytäneet lainkaan netistä. Yksi oli Sardiniassa josta meidän intternettimme ei ollut löytänyt yhteismajoitusmahdollisuutta lainkaan ja jonne olisin heti ollut valmis lähtemään, yksi Menorcalla tai ehkä Mallorcalla, en muista; olimme hyllyttäneet sen etukäteen ihan muuten vain ja aika monta pitkin ja poikin Kreikkaa.

Kärsivällisesti se mitä ilmeisimmin maailman paras matkatoimistovirkailija laski meille erilaisia vaihtoehtoja, aamiaisilla ja ilman, palasi takaisin ja meni eteenpäin ja sitten se iski kertarykäisyllä siinä vaiheessa kun olimme jo melkein varaamassa matkaa tuttuun kohteeseen ja tuttuun hotelliin ilman mitään ruokia, ja minä olin jo uhrautumaisillani jatkuvaan ruuanlaittoon myös loma-aikaan pöytään ihan uuden ihanuuden.
Sen seurauksena ihan vahingossa varasimme kahden viikon matkan yllättävää kyllä Kreikan saaristoon, täydellä ylöspidolla. (!!!)
On punttisali, kävelymahdollisuuksia, ehkä pyöräilyäkin jos hyvin käy. On kulttuuria ja ehkä pieni retki Turkkiin jotain myönnytyksiä täytyy tehdä. Ja nyt olemme ihan OOOOO.

Tietysti meidän piti melkein koko kotimatkan ajan perustella ja puolustella näin holtitonta valintaamme, mutta loppujen lopuksi ja äkkiä laskien säästämme luultavasti omaisuuden pelkästään sillä, että vapautamme keskenkasvuiset noutopöytään.

Intomieltä hehkuen palasimme kotiin ja nyt olemme kaikki ihan OO.

Eikä tässä vielä kaikki.
Sunnuntaina koska emme olleet hoitaneet asiaa jo lauantaina jatkoimme netin niksuttelua, ja varasimme samassa hepakassa lennot ulkomaanserkkujen luo, siellä kun juhlitaan konfirmaatiota tässä keväällä.
Yritimme setviä asumuskysymystä ja sekä meille että heille yllätyksenä selvisi, että sillä minimaalisen pienellä kylällä, jossa he asustavat on ilmeisesti jonkinsortin aamiaismajoitus ja nyt odottelemme tietoa josko mahdumme kaikki sinne. Sepäs vasta hienoa olisi, jos mahtuisimme, koska se olisi suunnilleen heidän takapihallaan eikä missään hornan tuutissa.

Näyttäisi siltä että on melkoinen matkailuvuosi edessä.
Paitsi minua alkoi pelottaa että mitä kamalaa ehtii tapahtua tässä ennen kaikkea kivaa ja tytöt kehittivät yhteisen lentopelon.

*
ainoa miinus koko hommassa on se, että meidän kesämatkamme on paljon myöhemmin kuin olimme alunperin suunnitelleet, mutta onneksi Viälä Uudempi Piällysmiäs ei ole yhtä hankala lomaneuvottelukumppani kuin varsinainen piällysmiäs vaan sanoi heti hövelisti että laitetaanpa ne lomat sitten sinne.

kaksi viikkoa!

(tulee ikävä kisua)

*

edit.

ps. rvaKepponen: hraH intoutui ajatuksesta huippumatka 20-v yhteiselon kunniaksi. Se on seuraava tavoitteemme! Muutama vuosi ja meille tulee sen verran aviota täyteen. Myös nuoriso kannatti ajatusta lämpimästi, mikä tietysti on epäilyttävää.
Alamme heti värvätä hoitajia...

ps2. se hyvä puoli tuossa valmiissa ruokinnassa on, että ruokailut hoituvat jo matkan maksuissa. Ei tarvitse erillissäästää vielä käyttörahaakin. Erillissäästämme sen sijaan kiehtoviin retkiin.

ps3. en ymmärrä, mikä tuossa Kreikan saaristossa oikein on. Aina päädymme sinne, vaikka kaikin voimin yritämme päästä jonnekin muualle.

varoittava esimerkki: ei kannata istua alas kesken ruuanlaiton. Voi jäädä kissan alle. Siihen loppuu ruuanlaitto.