taloudellispohd.

Tunnustan: minua vaivaa hengen velttous.
Hengelläni on taipumus veltostua kaikenmoisen hyödyllisen edessä, ja sitten joudun keräilemään sen veltostuneen rippeitä ja vielä pitää kehitellä kaikenmoisia säpsyjä, uusia alkuja ja muita tekosyitä hengen elvyyttämiseksi ja yleiseksi kuriinpalautumiseksi.

Näin alkuvuodesta miten pitkään tätä voi käyttää tekosyynä on tietysti aivan loistavaa keräellä henkensä rippeitä ja luoda ryhdikkäitä uusia alkuja.
Päätin sitten pistää itseni myös taloudellisruotuun.
Jonkin lehden tilaajalahjana tuli taasen ihan perinteinen kalenteri jonka masinoituani ankarasti koko perheen yhteisen sähköisen kalenterin puolesta otin omaan henkilökohtaiseen käyttööni. Ihan vain siksi, että perheen yhteinen sähköinen kalenteri ei ota vastaan ja säilytä semmoisia merkintöjä kuin milloin kenelläkin on ollut pään- tai muuta särkyä, milloin on siivottu gerbaari tai muu eläinpahna vaihdettu ja minkä verran on talouskassasta hujahtanut mihinkin kohteeseen.
Velttohengen on hyvä pitää tämmöisestä dataa, koska velttous.

Tällä aikaikkunalla voin nyt iloksenne kertoa, että
gerbaari on siivottu viimeksi 3 vkoa sitten
kissanpahnat vaihdettu samoin 3 vkoa sitten
ja kissan pesennästä on kulunut puolitoista viikkoa.
Saapi olla hengeltään veltto vielä hetken näissä asioissa. Ihan voi vain lorvehtia.

Taloudellisessa sen sijaan ei ole laisinkaan tilaa minkäänmoiselle hengen velttoudelle. Kyllä ovat järkyttävää luettavaa taloudellismuistiinpanoni.
Kuluvassa vuodessa on ollut neljä (4!) päivää, jolloin en ole käyttänyt yhtään rahaa.
Järks.
Se on järks, koska mielestäni en käy kaupassa oikeastaan koskaan paitsi kerran viikossa tekemässä isot ostokset (maitoa, maitoa, maitoa ja jotain muuta).
Olen vain hiljaa mielessäni vain ihmetellyt ja kummastellut, mistä rööristä raha oikein valuu ulos ja kenen iloksi.
Nyt kun aloin tunnollisesti kirjata ylös myös kaikenmoiset pikkumenot: kirjaston varausmaksut, taskunpohjat johonkin keräykseen, välipalakortit, laskujen maksut, postikulut ja kaikkinaiset lasten pikkumenot, huomasin että kyllähän sitä tosiaan valuu ihan lakkaamatta mitä merkillisimpiin paikkoihin, pieninä huomaamattomina summina. Euro sinne kirjaston varausmaksu, euro tänne postimerkki ja euro tuonne "käy hakemassa itselles välipalabansku" onkin yhtäkkiä kolmen euron päivä, vaikka en ole vieraillut lähelläkään yhtäkään shoppailuparatiisia. Saati että olisin jotain mukavaa tahi metkaa ostanut itselleni palkitsemismielessä.

Minkäköhän näistä rööreistä vielä pystyisi tilkitsemään? Ja miten?

Ei muuten, mutta haaveissa siintelee kesäloma kaukana poissa, ja siellä kaukana poissa ei tietenkään tee mieli kitsastella.

Keskenkasvuiset ehdottivat, että syödään pelkkää puuroa.
Minä nokitin, että entäs jos vaihdetaan puuro velliksi, tulee vielä halvemmaksi.
Ne lupasivat hövelisti lopettaa syömisen kokonaan, "jos me sit päästään vielä kauemmas ja pidemmäks aikaa ja saadaan siellä vielä parempaa ruokaa"
Minä kysyin että voisivatko ne alkaa harrastaa myös kouluun kävelemistä, siinä olisi jo todellista säästöä, mutta siinä kohden niitä alkoi huimata pelkkä ajatus.
Kyllä ovat hengeltään velttoja nekin, ei mitään urheiluhenkeä. Ennen vanhaan hiihdettiin ruuatta joka paikkaan kesät talvet.

Ihan vain huvikseni laskin myös, mitä merkitsee se lapsilisäleikkaus, jonka olin jo ehtinyt melkein kokonaan unohtaa.
Se on yhden keskenkasvuisen ravitsemussuositusten mukainen määrä maitoa kuukauden ajan: puoli litraa maitoa päivässä on vähän reilu kymppi kuukaudessa.
Täytyy ruveta kai sitäkin lantraamaan jotenkin huomaamattomasti.
Siis maitoa, ei lapsilisää.

Tänään on ollut taloudellismielessä sikäli hyvä päivä, että vielä en ole ehtinyt tuhlata yhtään.
Jos jätän kirjaston varausmaksut velkasaldoon, voi olla että selviän loistokkaasti nollalinjalla koko päivän.
Jee sille.

*

Olemme alkaneet haaveilla kesälomamatkasta.
Nuorisossa pientä huolta herättää se, että aina kun olemme yrittäneet varata matkan Jonnekin, olemmekin päätyneet Jonnekin Ihan Toisaalle.
Nyt pitäisi päättää, mihin haluamme, että voimme yrittää varata matkan jonnekin toisaalle, että pääsisimme sinne minne oikeasti haluamme.
Olemme yksimielisiä ainoastaan merestä (Väli-), jonka liepeillä haluamme lomailla.

HraH haluaa Portugaliin.
Isoveli haluaa jonnekin missä on uima-allas ja kulttuurikohde, ei kuitenkaan Roomaan.
Isosisko haluaa Korfulle.
Pikkusisko haluaa jonnekin missä on uima-allas, ei mitään kulttuurikohteita mutta mieluusti kivoja kauppoja.
Minä haluan jonnekin, missä on aurinkoista, tarjolla hyvää ruokaa ja missä joku ystävällinen sielu pitää lasini täynnä mitä tahansa viileää juomaa.