keskiviikkoketutus

aika perinteisen keskiviikkoketutuksen.

Sitten kun jonain päivänä käy niin, että aa-teistit elikkästen jumaluusoppimattomat saavat indoktrinoitua yhteiskuntamme mieleisekseen eli uskonnonvapaaksi niin samoin tein pitää lakkauttaa pyhätyölisät.
Tietysti pitää, koska ei ole pyhää.
Heti sinä päivänä alan vaatia keskiviikoilta tuplapalkkaa, koska keskiviikko on noin yleisesti ottaen ihan vihoviimeinen päivä työntekoon ja sotii minun maailmankuvaani vastaan.

Kyllä arvaan kuitenkin, että aa-teistitkin haluavat ylläpitää kulttuurista käytäntöä siitä, että työviikkoon kuuluu kaksi vapaata päivää ja ne ovat kulttuurisista syistä edelleen lauantai ja sunnuntai, koska niiden muuttaminen johonkin muualle ja jumalattomampaan kohtaan olisi liian työlästä.
Sitten nauttisin uskonnostavapaista tuplapalkoista ja juhlistaisin silti sunnuntaita.
Jee sille.

Keskiviikko puolestaan on ihan tyhmä päivä pääsääntöisesti siitä syystä, että se hämää aamuyön pimeinä tunteina olevansa torstai ja kun aamulla herää ja huomaa ettei olekaan, niin kyllä alkaa ottaa päähän.

Tämä keskiviikon aamu oli kyllä himppusen verran keskivertokeskiviikkoaamua parempi, koska paikallisradion aamuohjelma käski että anna rakkaallesi suukko näin heti aamutuimaan ja hraH totesi että no annetaanpa ja ja päjähytteiksi oikein kunnon moiskahtavan pusun ennen kuin olin kunnolla herännytkään.
Ei laisinkaan hullumpi aamu.
Keskiviikkoaamuksi.

Tämän päivän keski- ja loppuosilla ei puolestaan ole mitään hyvää, loisteliasta tahi lohdullista luvassaan, sillä edessä ovat visiitti eläinkaupassa, operaatio kissanvessa ja retki ruokaostoksille.
Ja jos nyt on olemassa jotain kotitöitä joita inhoan paitsi kaikki, niin aivan erityisesti inhoan operaatio kissanhiekan vaihtoa ja sitten sitä kun tulee suunnilleen seitsemäntoista ruokakassin kanssa kaupasta kotiin ja ne kaikki tavarat täytyy asemoida jollain konstilla kaappeihin. Grr.
Ja tänään täytyy hoitaa ne molemmat. Tupla-grr. Ja sitten vielä yksi vara-grr. Grr.