häiritsee ihan vietävästi elämääni semmoinen sana kuin antimakassi.
Luin viikonloppuna kaksi kirjaa, toisessa oli antimakassi.
Toinen oli Donna Leonin Kultamuna, jossa seikkaili sympaattinen komisarius Brunetti.
Ja toinen taas oli kertakaikkisen sykähdyttävä Emma Hooperin Etta, Otto, Russel ja James.
Soliseva ja soljuva kuin puro, itkettävän hauras ja koskettava.
En muista kummassa kirjassa oli antimakassi, mutta se riivatun antima-kassi on muuttanut pysyväisluonteisenoloisesti kuuppaani asumaan. antimakassi-antimakassi-antimakassi.
Mene pois antimakassi!
Hus!
Se on tämmöttinen juttu, jos on päässyt lipsahtamaan pois mielestä.
Minä kyllä tiesin. Tietenkin.
Tiedän kyllä että se on anti-makassi.
Mutta ihan selvästi se on kumminkin antima-kassi.
Ja kyllä semmoinen antima-kassi on melkein perheblogiin sopimatonta sisältöä, mokoma antima-kassi.
Hui, onpas kauhea sana. (Ja mitä riivattua se tarkoittaa?)
VastaaPoistaMelkein yhtä ärsyttävä on paikallinen kaupunginosa täälläpäin: Ristinarkku. Tiedän, että se on Ristin_arkku, mutta mun mielessä se vääntyy muotoon Risti_narkku. Että mikä ihmeen narkku? Näitä pohtien eteenpäin... Hyvää viikkoa!
MÄ en tiennyt mikä on antimakassi, mutta nyt tiedän, vaikka haluan unohtaa.
VastaaPoistaKiitos kun informoit :)
pakostakin tulee mieleen amiraali stonk :D
VastaaPoistaMarge: naurukohtaus :D!
VastaaPoista