tiistai 31. maaliskuuta 2015

kotona taas

"...jäi sielu seilaamaan..." - kuten Löytyn laulussa sanotaan.
Jos kohta minun sieluni ei seilaakaan Helsingin ja Dakarin väliä.
Mutta seilaa kuitenkin.


Takana ihana, iloinen ja rentouttava pitkä viikonloppu maaseudulla ulkomaanserkkujen luona: lehmät käyskelivät hautausmaan aidan takana, heräsimme kaikkina aamuina kirkonkellojen soittoon.
Keskenkasvuiset nauttivat yhdessäolostaan: pelasivat, lauloivat, venyttelivät ja vanuivat nurkissa. Välillä käytiin tutustumassa nähtävyyksiin ja shoppailemassa.
Me aikuiset - mekin nautimme - puhuimme, höpöttelimme, istuimme iltaa.
Niin hyvä on ihmisen olla porukassa, jossa voi olla hiljaakin.

Mikään ei vie ihmistä niin hyvin pois arjesta kuin irroittautuminen.
Ja vastaavasti, mikään ei vie ihmisestä rentoutta niin tehokkasti kuin paluu arkeen. (grr sille!)

jostain omituisesta syystä nuoriso EI halunnut syödä tämännäköistä jäätelöä. outoa.

Sisustusblogiosio:
kyllä ei ole Se Maalaisromantiikka yhtään valkoista tai korituolia tai hepenettä eikä edes kevyttä verhoa. Kyllä on jotain ihan muuta, katsokaa vaikka itse.

autenttinen maalaisromantillisuus


2 kommenttia:

  1. Teillä on ilmeisesti ollut onnistunut reissu. Kiva homma :)

    Minulle kelpaisi tuollainen jäätelöannos. Ja tuollainen huonekin. Vähempi määrä tuolejakin riittäisi ;)

    VastaaPoista
  2. Oli hyvä reissu!

    Harkitsin itse hetken spagettijäätelöä. Onneksi en ottanut, en olisi kumminkaan jaksanut sitä syödä - annokset olivat valtavia :).

    Tuo ruokasali on majapaikastamme, yksi sen lukuisista ruokailutiloista, valmiina juhlaan.
    Yksi sali oli sinisävyinen, toinen punasävyinen, kolmas taisi olla vähän vihervä...oli kotoisa paikka!

    VastaaPoista