tiistai 21. huhtikuuta 2015

jälkijättöinen vaalitoive

kyllä ei olisi kannattanut yhtään hehkuttaa eilen sitä etten ikinä aio istua hiekkalaatikon reunalla. Heti kostaa maailmankaikkeus ja pistää kohtaamaan oman turhan uhonsa: pienen kummipojan isä soitti eilen illansuussa.
Menin sitten heikkona hetkenä ja selkärangattomana muumiona (sekä hurmaantuneena pienen kummipojan suloisista pisamista) että pieni kummipoika ynnä kaksi siskoaan ovat oikein tervetulleita meille hoitoon huomenissa.

Kjaiks.
Yritin tietysti nakittaa omia keskenkasvuisia lapsenvahdintapuuhiin, mutta ne mokomat kyönit ovat ohjelmoineet itsensä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Kaikkein epälojaaleimpana pidän ilman muuta Isosiskoa, joka menee ohjaamaan pienten tanssiryhmän treenejä, eikä yhtään ohjaa seuraleikkejä meillä kotona. Myös Isoveli saa pyyhkeitä: miten voi ihminen valita mieluummin isoskoulutuksen ja seuraleikit eikä suinkaan kätevää käytännön harjoittelua ihan omassa kodossa?
Ihan edesvastuutonta laittaa minut ja hraH vastuuseen kolmesta kouluiättömästä tenavasta.

*

Jälkijättöinen vaalikampanjapuheenvuoro.

Kun te arvoisat vastavalitut päättäjät rupeatte puuhamaan sitä sote-hässäkkää, niin puuhatkaa mielellään semmoisella tavalla että tulee inhimillisyys.
Olen nyt tönöttänyt lyhyen ajan sisällä kolme eriä kertaa kolmen eri laboratorion aulassa, ja kyllä puuttuu inhimillis.

Laittakaa niin, että julkisissa odotustiloissa pitäisi olla viihtyisää.
Tehkää kunnon käytävät, koska julkisissa odotustiloissa on aina mummoja, rollaattoreita, keppejä ja pyörätuoleja. Älkää säästelkö tilassa.
Tehkää myös niin, että ei ole jonotusautomaattia, vaan iloisesti hymyilevä aulaemäntä, joka tervehtii kaikkia ja lajittelee mummoset. Että ihan ensimmäisenä kun tulee mihin tahansa julkistilaan, näkisi iloisesti hymyilevän ihmisen, jolta voi kysyä neuvoa ilman numerolappua.
Sen aulaemännän päätehtävä on luultavasti sanoa, että ei, ei tarvitse ottaa numerolappua jos on varattuna aika. Niin että ottakaa sinne semmoinen, joka jaksaa sanoa sen ainakin sataviisikymmentä kertaa tunnissa.
Jos sillä aulaemännällä on tyhjää aikaa - ja sillä pitäisi olla - sen pitäisi jutella kaikkien niiden yksinäisten ja ihmisennälkäisten kanssa.

Yleisesti ottaen, hyvät päättäjät, vähentäkää luukkuja ja semmoisia, joissa painetaan nappeja ja lisätkää ihmisiä. Paljon.
Lisätkää semmoista, että kohdataan ja hymyillään.

Ja mielellään lisätkää myös suuntamerkkien käyttöä pyöräilijöillä ja tehkää myös semmoinen laki, että autoilijat väistävät aina ja kaikkea kevytliikennettä. Se ei kyllä ole sotea, mutta politiikkaa kumminkin.


4 kommenttia:

  1. Toi ois kyllä hyvä toi enemmän inhimillisyyttä, enemmän ihmiskontakteja. Kannatan! Aulaemäntiä (tai isäntiä) useampaankin paikkaan ja palvelu takaisin!

    VastaaPoista
  2. Enemmän kontakteja, ehdottomasti. Kauhea katsoa sitä ihmisennälkää, mikä noissa yksinäisissä mummosissa on. Ja vielä kauheampaa, jos päivän ainoa ihmiskontakti on joku äyskivä luukunvartija...

    VastaaPoista
  3. Rakastan Markus Kajoa, tai siis hänen kirjoituksiaan, joten rakastan myös näitä sinun tekstejäsi, jotka parhaimmillaan ovat hyvin hyvin lähellä Kajon tyyliä <3

    VastaaPoista
  4. Lintunen; kiitos <3!
    Kajo on aivan mahtava kirjoittaja (ja ajattelija), joten mykistyneenä otan kehut vastaan...

    VastaaPoista