maanantai 20. huhtikuuta 2015

harrastustunnelmia

Kissanäyttelytunnelmia:

Luulin että joudun hoitelemaan koko näyttelyhommelin ihan itse, niin että olin jo valmiiksi ihan aargh ja murgh, mutta keskenkasvuiset halusivatkin osallistua melkein koko joukkueen voimin. 

Perjantaina putsattiin ja puleerattiin Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden Prinsessa Arwen esittelykuntoon. 
Enpä olisi ikinä arvannut että semmoinenkin homma kuin kissan pesu on niin metkaa ja meditatiivista, varsinkin kun sitä tekee yhdessä teinin kanssa. 
Harrastaminen on mukavaa. 

kissanviikset on kiharrettu esityskuntoon
HKK huolehti pedikyyristä ihan itse. 

Lauantaina pakattiin kissa ja eväskori ja suunnattiin näytelmäpuuhiin. 
Saimme syvällisen värianalyysin, kuvio 22 muuttui kuvioksi 24. Vähäpätöinen, mutta ah! niin tärkeä muutos.
Koska HKK Rönäperän (etc) on vielä keskenkasvuinen ruikkuluikku, loppui varsinainen kisaosio ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. 
Lopun päivää söimme eväitä. Kissa nukkui.
Nuoriso ilmoitti, että syksyllä uusiksi.



Minä olin valmiiksi ajatellut jo, että ei enää ikinä, kerta riittää ja muuta sensemmoista. Muttamutta.
Nythän on niin, että tarvitsen toisen samanmoisen tyttökissan, koska ne kilpparinväriset kissat nyt vaan ovat niin umelismumeliksia.
Ja sitten tarvitsen semmoisen oikein valtavansuuren uroksen, ihan vain siksi koska ne ovat niin mahtavia.
Ja sitten rupean aina toisinaan käymään näyttelemässä niitä.
pahinta on se, että hraH - tuo harkitsevuuden tyyssija - on melkein samaa mieltä kanssani, sen pitäisi hillitä minua eikä suinkaan sanoa että kyllä, me tarvitaan ihan selvästi lisää kissoja
Lisäksi tietysti tarvitsen kaikenmoisia härpätyksiä kissanhoitoon. Sehän on selvää.

Syvällisanalyyttisen kyökkipsykopaattisesti havainnoin, että täyttelen tyhjää pesää ja nautiskelen sellaisista asioista ja lähestulkoon harrastuksista, joista ihan oikeasti haluan nautiskella. 
Metkaa ja mukavaa. 

Lisää harrastustunnelmia
Olimme nuoremman kummipojan synttärikemuilla. Siellä oli valtavan paljon pieniä ihmisiä. Ihan todella pieniä ihmisiä, ja vähän suurempia pieniä ihmisiä.
Istuin jonkun tovin rakentamassa duplopalikoilla ja yritin setviä kolaroivien junien kriiziä ja ihmettelin hikkaavaa vastasyntynyttä ja ajattelin itsekseni että hyvä näin. 
Minä istun jatkossa sohvanmutkassa kiharoimassa kissanviiksiä. Ja ainoa hiekkalaatikko, jota lähestyn, on kissanhiekkalaatikko.

Vielä vähän harrastustunnelmia
Kyllä en olisi vielä jaksanut polkeilla töihin. Koko kroppa on vieläkin nuhan kourissa tai sen jäljiltä inhan painava.

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti