maanantai 22. kesäkuuta 2015

orastava lomakriizi

vielä kaksi työviikkoa ennen lomaa. Kuusi verstaspäivää.

piilomansikka
Juhannuksena puhkesi lomakriizi heti toisena päivänä.
Mitä ihmettä oikein teen koko viisiviikkoiseni?
Johan lähtee ihmiseltä järki päästä semmoisessa ajassa.
Nuoriso tietysti mujuu ja lönöttää sielunsa kyllyydestä, mutta minä laukkaan jo tunnin mujumisen jälkeen ympyrää kuin häkkiin suljettu sekopäinen villipeto.

Sunnuntaina menivät onneksi lomasuunnitelmat ihan uusiksi.
Ulkomaanserkut ja käly päjäyttivät pöytään tulo- ja lähtöpäivät, vaikka heidän ei pitänyt tänä vuonna tulla laisinkaan.
Se puolestaan päjäytti sekaisin hraH:n aikataulun viikosta, joka jo muuten on ollut epätoivoista säädettävää, ja jonka minä olin ajatellut viettää marttyyrimaisessa hinkkaanpa tässä vaatekaappien takaseiniä hammasharjalla kun kukaan ei kumminkaan leiki munkaa ja muutenkin on epää.
Sen sijaan että hraH olisi maailmalla ja minä niissä marttyyrifiiliksissäni rypeilemässä, olemmekin vissiin ilta toisensa jälkeen anoppilassa murmelimaisissa de-ja-vu-tunnelmmissa parantamassa maailmaa.

Älkää käsittäkö väärin - sekä anoppi että appi ovat jos eivät nyt aivan super niin ainakin ihan todella mahdollisimman hyvät enkä vaihtaisi heitä enkä omia vanhempianikaan, koska ne ovat tosissaan ihan oikeasti super ja koska ne kumminkin lukevat tätä, kehenkään paitsi heihin itseihinsä muutamaa vuotta nuorempana koska silloin ne olivat vielä parempia
Mutta koska appiukko on viime vuosina kärsinyt jonkinasteisesta muistin kangistumasta ja koska ylimääräisten lastenlasten touhaaminen herättää hänessä sukuperinteensiirtäjän ja menneidenmuistelijan, niin joskus siinä suunnilleen seitsemännen illan kohdalla kun puhutaan taas ne samat asiat, saattaa ehkä ja kukaties käydä niin että ihmistä alkaa ihan hiukkasta pikkuisen puuduttaa. Varsinkin kun ne samat asiat on puhuttu paitsi seitsemänä edellisenä päivänä, myös seitsemänä edellisenä kesänä jokikisenä ulkomaanserkkujen läsnäolopäivänä.
Eikä siinä useinkaan auta sen pahemmin viini kuin viskikään joita kumpaakin kumminkin toisinaan tarjoillaan.
Paitsi että olo tulee vielä entistäkin murmelimaisdejavumaisemmaksi.

No, minä lykkään kuitenkin ihan mielihyvin marttyyri-vaatekaappi-hammasharja-kombinaationi jonnekin hamaan tulevaisuuteen, semmoiseen ajankohtaan jonne enempi tarvitaan marttyyrihenkeä esim kätevästi jonkun joulun alle tai jotain ja asennoidun siihen että lenksa-pyörä-kotiseutumatkailuloman sijaan suhaammekin taas tutusti ja turvallisesti väliä koti-anoppila-kauppakeskus-anoppila-koti.
Olemme lähiöturpeeseen sidottuja.

Joka tapauksessa tämä suunnitelmainmuutos ratkaisi lomaprobleemini kahden viikon osalta. Täytettäväksi jää vain muutama irtopäivä ennen lomareissua.
Ja tässä samassa haipakassa kestitään vielä ne pienet ämerikkalaisvieraat...!

Että ei sitten tullutkaan kunnollista lomakriiziä. höh ja pöh.



krikettiä tahi krokettia lähiöpihassa






4 kommenttia:

  1. Voi ei!! Kaikki on pilalla!! Ei kriiziä!! :-D

    VastaaPoista
  2. Me olemme viettäneet löhölomaa ja kyllä otti alkuun koville olla tekemättä mitään. Päivän ohjelma on meren tuijottamista, lueskelua, uintia ja pikkasen kävelyä. 4 päiväämeni totuttelussa, nut alkaisi sujua rennosti heittämällä, mutta reissu onkin loppu.
    Sen verran laiskaan moodiin olen päässyt, että paluu töihin vajaaksi kolmeksi viikoksi tuntuu mahdottomalta :)

    VastaaPoista
  3. No tämä on just tätä! Hyvä kriisinalkukin mennään pilaamaan. Kriisin paikka sekin :P

    VastaaPoista
  4. Onneks pääset kohta töihin lepäämää... ;D

    VastaaPoista