särk sanoo syrämeni

*särk* sanoo syrämeni.

Meidän pieni jaappanialainen on tosiaankin pieni.
Ja sanavarastonsa on pieni.
Meillä on pöydässä vino pino sanakirjoja toivottavasti se tajusi, että osa niistä on meilläkin vain lainassa, pelkään että hän luuli niitä lahjaksi ja jääkaapin ovessa lukujärjestys piirroskuvituksella.
Nokkela ja rohkea pieni ihminen kyllä on: juustohöylä ei vissiinkään ollut tuttu tarvike, mutta tarkkaavaisuudella pärjää ja oppii ja saa leivälleen juustoa. Onneksi uskaltaa ja osaa myös kysellä: mitä löytyy maitotölkistä ja mikä kylppärin puteleista on shampoota, mikä saippuaa.
Puuroa halusi testata heti huomenissa, ensimmäinen aamu mentiin turvallisesti paahtoleivällä.

Jos olisin neuvolantäti, kirjoittaisin pahvikorttiin että lähtee innokkaasti ja avoimesti vuorovaikutustilanteisiin.

Tiedättekö, mistä tuli suurin *särk*?
Menimme illalla vielä iltakävelylle, kun kävellessä ei tarvitse koko ajan niin hirveästi vuorovaikuttaa.
Kävelimme lähimetsään semmoista ihan tavallista kaupunkilaista hiekkaväylää pitkin ja meidän pieni jaappanialainen käveli hetkuvin samba-askelin kun sound snäik-snäik.
Että ihmiselle voi tulla ilo ja elämys siitä mimmoinen ääni tulee lenkkarin pohjasta hiekkatiellä.
Mennessä sen kädet olivat selän takana ja sormet tiukasti nyrkissä. Kotiin tullessa kädet heiluivat reippaasti ja veikkaan että pienen ihmisen teki mieli hypellä vähän.
Metsä tekee ihmiselle ihmeitä.
*särk-särk* ja vielä kerran *särk*.