keskiviikko 9. syyskuuta 2015

pyöräilyllisdilemma

Kuten kaikki tiedämme, pyöräily on terveysvaikutteellista ja vapaudellista ja ihan mukavaa paitsi vastatuulella, sateessa ja ylämäessä - mitkä kaikki sattuvat hämmästyttävän usein ihmisen kulkureitille, pääsääntöisesti yhtaikaa.
Bussimatkailu puolestaan on vähän ahdasta ja ahdistavaa mutta siinä ehtii kuunnella radiota tahi lukea kirjaa tai jos oikein villiksi heittäytyy, voi tehdä molempia yhtaikaa mitä pyöräillessä ei voi vastatuulen, sateen ja ylämäen takia.
Enimmäkseen on säästäväistä ja terveysvaikutteellista valita pyöräily, mutta toisinaan sadetta, vastatuulta ja ylämäkiä on ihan valtavan paljon ja sen lisäksi on kaikenmoisia juttuja joihin menisi mieluummin tyylikkäämpänä tai sitten vain on yleinen laiskuus.
Semmoisessa tilanteessa joutuu pieni ihminen dilemmaan: jos haluaa olla säästäväinen, pitää tehdä valinta: joko - tai. Joko pyörä tai bussi. Koska yksittäisbussimatkailu tulee äkkiä niin kalliiksi että kirstun pohja häämöttää. Eikä se kausikorttikaan mikään ihan ilmainen ole.

Istuin eilen sohvannurkassa kertomassa, jakamassa ja ynnäämässä kalkulaattorilla järkevää vaihtohtoa.
Sitten menin bussitoimistoon ja ladatasurautin bussikorttiin kerralla puoli vuotta matkailuvoimaa. Ihan hirvittävän kammottavan järjettömän suuri kertarytkäytys, mutta säästöä kuukausikorttiin verrattuna tulee yli 30c /päivä, yhden kokonaisen kuukauden verran siis.
Nyt yritän vetkottaa ensimmäistä bussimatkaa mahdollisimman pitkälle.

Ja nyt luonnollisesti kärsin kriizistä: minunhan piti vain pyöräillä ihan ikuisesti, eikä ikinä koskaan milloinkaan mennä bussiin.
Miten sitä paitsi jatkossa huolehdin päivittäisestä ulkoilustani ja liikunnastani?
Kriizi, ihan selvästi.

Huoletonta elämää viettävät keskenkasvuisenikin joutuivat kriiziin kuultuaan mitä aikuisten bussikortit maksavat: ensin pitää maksaa veroja ja asumisesta ja sitten vielä bussikortteja miten mä ikinä voin muuttaa mihinkään, miten mä ikinä selviän hengissä?
Sanoin että tervetuloa aikuiseen maailmaan, miksi luulit että me käymme töissä. Kiristin ruuvia vielä vähän tiukemmalle: en edes muista milloin olisin ostanut itselleni vaatteita. Valitettavasti meni mönkään hieno pedagoginen ote, teini kyllä muisti että höh, alkukesästä ostit mekon itelles.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti