vanhempainiltanilli

Joka ikinen kerta vanhempainillan jälkeen vannon, etten enää ikinä koskaan milloinkaan enää mene yhteenkään vanhempainiltaan koska ne nostattavat ihmisen verenpaineen pois terapeuttiselta tasolta.
Ja aina menen vaan.

Se on kuulkaa niin, että kun opettajan päästää ääneen, se sepittää menemään 45 minuuttia yhtä soittoa. Tai 75 jos kyse on lukiotason opesta.

Kaksi-ja-puoli-tuntia!
Se on kaikkien aikojen ennätys kyllä.
Ei sillä etteivätkö kaikki käsitellyt asiat olisi olleet ainakin jollain tärkeitä, mutta olisiko sisältöä voinut vähän tiivistää?

Kauniina ajatuksena tämän tuoreimman tilaisuuden alkuun oli varattu mahdollisuus tavata opettajia epämuodollisesti ja -virallisesti.
Hyvä idea, mutta ennen ope-esittelyä en kyllä tiennyt edes, ketä olisi pitänyt käydä tapaamassa. Kun tuo nimi-naamamuisti on sen verran heikko ettei tammikuussa pidetyn esittelyillan jäljiltä päässäni yhdistynyt mikään piuha kehenkään opettajaan sellaisella tavalla että olisin voinut mennä voihkimaan Minun Lapseni -voihkinoita. ei sillä että olisin sittenkään mennyt, olen luvannut keskenkasvuisille käsi syrämellä etten avaa suutani vanhempainilloissa muuten kuin pullan takia. useimmiten pystyn pitämään lupaukseni.

Ihan Ilmaisia Vinkkejä Vanhempainillan Järjestelyyn amatöörikasvattajalta

1. Erityisen Tuen Tarve - on ihan järjettömän tärkeä ja merkittävä asia, mutta se ei saa eikä voi olla ainoa asia, kärkiasia tai edes kovinkaan keskeinen asia vanhempainillassa, paitsi koulussa jonka oppilasaines on kokonaan erityisen tuen tarpeessa. Sen sijaan siitä mainitaan napakasti, selkeästi ja tiiviisti - ilman sekavaa käsitteiden pyörittelyä. Ja erityistä tukea tarjoavat henkilöt ovat illan aikana tavattavissa kahden kesken tai pienryhmille.

2. Kouluruokailu - on sekin järjettömän tärkeä ja hieno ja merkittävä asia, mutta jos joudun vielä yhteenkin vanhempainiltaan jossa ruoditaan kumiperunoita, omia kammottavia kouluruokamuistoja tai jonkun meidänsamin laktoosi-intoleranssin syvintä olemusta, en vastaa seurauksista. Sanonpa vain että saattavat kumiperunat lennellä.

3. Se opettaja tai vanhempi joka ottaa puheeksi lääkikseen menemisen tai laajan matematiikan merkityksen ihmistaimen elämässä vietäköön välittömästi karttavarastoon miettimään elämän karua todellisuutta. Matikka on kaunista ja tärkeää ja jumpauttaa aivoja, mutta niin tekee myös latinan kielioppi, ristikoiden ratkonta ja moni muu asia tässä maailmassa. Ja maailmassa on muitakin elämänuria kuin lääkis ja oikis. Lääkikseen ei mennä, eikä sinne kannata kaikkien edes pyrkiä, vaikka osaisikin matikkansa etu- ja takaperin.
Oletteko muuten koskaan ikinä milloinkaan olleet vanhempainillassa jossa meidänsamin insinööri-isä ehdottaa että voitais tehdä yhteinen diili siitä että kaikki laskevat aina kaikki matikan lisätehtävät? Niinpä. Oletteko koskaan ikinä milloinkaan olleet vanhempainillassa jossa meidänsamin insinööri-isä ehdottaa että voitais tehdä diili siitä että kaikki tekee ylimääräisen vartin verran pilkku- ja yhdyssanoja, lauseenjäsennystä ja ussan lisätehtävät? Niinpä.

4. Tehkää hyvät ihmiset agenda ja pysykää siinä. Kiitos.
Jos ei mistään muusta syystä niin siksi, että minä kuluttajana/veronmaksajana /lapseni edunvalvojana haluan ihan vilpittömästi uskoa siihen, että sinä ope/rehtori /erityisope /terkkari pystyt opettamaan lapselleni kaiken sen, mistä opetussuunnitelman perusteissa on säädetty.  Ja jotenkin näin ihan lähtökohtaisesti ajattelen että jonkinmoinen aikataulutus ja johdonmukaisuus ovat aika essentiaalisia asioita. Älkää rönsyilkö: ilta on lyhyt ja minä haluan viettää aikaa omien ihmistainteni kanssa. Vaikka te opettajat olettekin ihan kivoja ihmisiä, niin silti preferoin omaa väkeäni.

Ei muutenkaan paljoa naurata, jos käsketään valvoa nuorison netinkäyttöä ja ehdotetaan että kohtaapa lapsesi joka päivä ja keskustele hänen kanssaan koulupäivästä ja päivän politiikasta ja mielipiteistä ja sitten istutetaan ihmistä koululla kolmatta tuntia. Tietäähän sen, mitä nuoriso valvomattomissa olosuhteissa notkuu. Ja arvatkaa paljonko eilenkin illalla tuin lasteni koulunkäyntiä ja ohjasin opiskeluja? Niinpä, vanhempainillassa istuin kuuntelemassa meidänsamin isän juttua kumiperunoista.
Jäi kuulkaa nuorison kohtaaminen aika ohueksi.

tietysti kävin juttelemassa jokaisen kanssa erikseen kun pääsin kotiin, tietysti. mutta yksikin niistä kommentoi jotakin siihen malliin että ai, sä haluat kasvattaa vai, pitäiskö suhtautua vakavasti?

No jaa, ehkä ihan vähän pikkaisen liiottelen.

10 kommenttia:

  1. Mulla on vanhempainiltoihin sellainen skitsofreeninen suhtauduminen. Opena saisin asiat mahtumaan puoleen tuntiin ja pelkään, että vanhemmat ajattelee, että puplenko tunnin takia meidän piti tänne raahautua. Vanhempana niissä istuessa mietin, että asiaa eikä rönsyilyä. Ja samin insinööri-isä voi jutella kumiperunoista open kanssa ihan kahden kesken eikä tuhlata muitten aikaa

    VastaaPoista
  2. Hyvänen aika. Mun lasten vanhempainillat on kestäneet max vartin, ellei ole ollut paikalla jotain yhteistäkin juttua. Lasten opettajat on aina olleet sellaisia että eivät tykkää turhaan hölistä jos ei ole mistä hölistä. Välistä on tuntunut että hyvä kun ehtii takin riisumaan kun luokkaan pääsee. Joskus on jäänyt vähän pöljäkin olo että tässäks tää oli? Mutta toisaalta miksi repiä tikusta asiaa, jos ei oikeasti ole mitään erityisempää? Vastaavat kyllä aina kaikkiin kysymyksiin jne mutta eivät itse jää turisemaan turhia.

    VastaaPoista
  3. Just istuin itse kahden tunnin vanhempainillassa. 120 minuuttia. Tai oikeastaan olis ollut kahden ja puolen tunnin, mutta mä törkeästi skippasin ekat 30 min, kun sen aikana esiteltiin yläkoulun välipalatarjontaa ja myytiin välipalakortteja. Tuumasin, että jos yläkoululainen ei moista saa itse hoidettua (mun antamalla rahalla, luonnollisesti) niin saa kuolla koulupäivän aikana nälkään mun puolesta...

    Olis joskus edes jotain asiaa noissa vanhempainilloissa, mutku ei. Erityinen tuki (evvk), rehtorin jorinat, kenties vuoden teeman esittely, muistutetaan että koululla on vanhempainyhdistys, esitellään koko henkilökunta siivoojasta rehtorin koirankusettajaan ja kuunnellaan sen jälkeen vielä luokanopen/valvojan hölinöitä siitä kuinka on niiiiin ihana luokka (tai ei ole). Ihan tosi. Kiviäkin kiinnostaa. Ja ne, jotka jotain illan annista hyötyisi, loistaa poissaolollaan ihan joka ikinen kerta.

    VastaaPoista
  4. Meilläkin vanhempainiltojen kesto on ollut alkukahveineen max. tunnin. Ilmeisesti niitä insinööri-isiä on hiukan vähemmän liikenteessä Tosin tunnustan, että hetkeen emme ole edes paikalle taipuneet. Kas kun koulua käydään evakossa tuolla tiettömien taipaleiden takana ja jos mies on sattunut vielä olemaan työreissussa sopivasti samaan aikaan, ei ole tarvinnut miettiä lähdenkö kävelemään lapset kainalossa parikymmentä kilometria vai toteanko, että kysyn somesta sit paikalle päässeiltä illan sisällöstä.

    Sun kokemuksesi kulostavat vähintäänkin kauhistuttavita...

    VastaaPoista
  5. Ano: kolme varttia olisi aika optimaalinen pituus. Tai tunti ja max vartti jos on ensin koko koulun yhteinen osio ja sen jälkeen lv-osio.
    Erityinen hatunnosto tämän viimeisimmän vanhempainillan opo-puhujalle, joka napakasti palautti kaikki MeidänLapsi ainakin kirjoittaa kuusitoista ainetta -keskustelut sanomalla "tähän asiaan palataan sitten abivuoden syksyllä".

    SanKari: samalla (puuduttavalla) kaavallahan nuo menevät. Mutta käsittääkseni lakiin taikka asetukseen on kirjattu että huoltajalle tulee varata mahdollisuus tavata kaikki lasta opettavat henkilöt kerran vuodessa. Tulee lain kirjain täytettyä.
    Tuo erityisen tuen esittely on mielestäni aina yhtä kimurantti juttu: kun se pitää mainita, ettei tule puskista. Pitää sanoa että on oppilashuoltotyöryhmä ja ties mitä kaikkea.

    Jotenkin minkä tahansa koulun esittelyn kärkenä tulisi olla se, että meillä on hyvä koulu, hieno, osaava henkilökunta, johon voitte luottaa ja me tarjoamme laadukasta hyvää opetusta. Jotenkin tuon erityisen tuen pitäisi mainintana olla samassa suhteessa kuin mitä sitä koulun oppilaille tarjotaan. Tokko sen osuus koulun arjessa on kolmasosaa - vanhempainillasta se helposti nappaa vähintään vartin kun erkkaope oikein pääsee vauhtiin.

    VastaaPoista
  6. Näinhän se menee... Vanhempainillat kuuluvat niihin asioihin, joita tällaisena paskamutsina mielellään välttäisin, mutta kun se ei tahdo onnistua ilman hyvää tekosyytä. Pahinta on, ettei ärsytys noista istumisista ja kuulemisista koskaan ole tauolla, koska yhden vanhempainillan lopussa sovitaan jo aikaa seuraavalle vanhempainillalle. Miten hitossa ne aina keksivät asiaa niihin iltoihin? Joka kerta sovittu 1h venyy melkein puolitoistatuntiseksi. Ärsyttävintä on kuitenkin se, että vanhemmat eivät meillä saa ainoastaan istua ja kuunnella (=lukea dekkaria älypuhelimella) vaan opettajan mielestä on tärkeää, että vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja tekevät jotain hemmetin ryhmätöitä vanhempainillan aikana. Ollaan sentään aikuisia ihmisiä ja omat koulut käyty.

    Eikö kaikkea voisi vain laittaa kirjallisena koteihin. Lopetettaisiin ainakin se painostaminen. Meillä on kuopuksen opettajalla tapana painostamalla painostaa osallistumaan aivan liian tiuhaan järjestettäviin vanhempainiltoihin. Tosi ärsyttävää.

    VastaaPoista
  7. Mä nauroin niin että kirein lattialle ja en meinannut päästä ylös (dieetti vasta alkutekijöissä) :D Hassu sinä! Mutta muuten kyllä ihmettelen teidän kouluja ja opettajia, kun meillä on kautta aikain ollut vanhempainiltoja a)liian vähän yleensä kuin liikaa, hyvä kun kerran vuodessa 2)ohjelma niin kovalla vauhdilla aina läpiviety että sieltä pääsee vähän liiankin nopiaan pois, sitten jää sinne eteiseen turiseen muiden kanssa että mites tää nyt menikään niinkun meidän omasta mielestä :D :D

    Paitsi yhden kerran. Kun mun mieskin meinas nukahtaa. :D

    VastaaPoista
  8. Kupla: :D!
    Meillä on kolme nakeroa, kolmessa eri koulussa - se tarkoittaa kolmea vanhempainiltaa joka syksy.
    (tai siis jos ihan tarkkoja ollaan niin kaksi lasta on hallinnollisesti samassa koulussa, mutta fyysisesti eri yksiköissä ja kaksi taas fyysisesti samassa rakennuksessa mutta hallinnollisesti täysin eri yksiköissä. Yhtä kaikki, kolme koulua, kolme vanhempainiltaa, joka grrr:n vuosi)

    VastaaPoista
  9. Oi, että naurattaa tämä vanhempainiltarapsa :D Tosin ei itseäni naurattaisi, jos olisin joutunut istumaan siellä yli 2 tuntia. Meidän alakoululaisilla onneksi vanhempainilta on yleensä tunnissa käyty. Ekaluokkalaisen ope on kyllä varsin tarkka ja hänellä siihen settiin kului melkein 2t. Minullahan on aina sopiva excuse, että pitää poistua kesken paikalta hetkeksi toisen lapsen vanhempainiltaan :D

    Olen nyt ihan hirvittävän piinaavaa vanhempi, mutta voisin tehdä tuollaiset Samin insinööri-isä palopuheet, että nyt kaikki TYTÖT opiskelemaan matemaattisia aineita urakalla ja sitten hyödynnätte ne jatko-opinnoissanne :D :D Olisiko mitenkään mahdollista päästä sinun siivelläsi tekemään palopuheharjoituksia vanhempainiltaan? ;)

    VastaaPoista
  10. RvaK: any time, tervetuloa. Minä voin nokittaa tuolla lauseenjäsennys -latinan kielioppi - uskonnon lisätehtävät -osiolla :)

    VastaaPoista