dominopalikkaefekti

Tiedättekö sen, kun odotukset ja todellisuus eivät kohtaa?

Niin kuin vaikka silloin, kun yksi lapsista lähtee leirille, toinen kisaamaan ja kolmannellakin on jotain viritelmiä mielessään ja sinulla alkaa jossain mielen pohjalla kärvästellä ajatus jonkinmoisista KäTy-bileistä tai mistä tahansa, mihin ei sisälly nenäkkäitä keskenkasvuisia.

Ja sitten se kotiinjäänyt suloinen pikkuteini ilmoittaa, että hän on muuten kutsunut kaikki kaverit kylään katsomaan elokuvaa, viittikste mitenkään mennä jonnekin kauas pois.

Tai kun lainaat kirjastosta kirjan Ihana äiti, ihana nainen ja ajattelet että siinä ratkaistaan noin suurinpiirtein kaikki ongelmasi, erityisesti keskiäkäis-teini-ikäisprobleemit ja sitten huomaatkin, että sen kirjan on kirjoittanut joku, joka on saanut lapsen suunnilleen viikko sitten ja pulppuilee kaikkitietävän hormonihuuruisen naisen iloa. Älä mene vauvamuskariin jos ei huvita. Olet vahva ja kaunis jumalatar.

No ei huvita ja tietenkin olen; ja sen lisäksi vältän uhriutumista ja ajattelen positiivisesti niin että hampaissa rutkuu ja kolmostyypin diabetes väijyy nurkan takana, mutta eivät siltikään ole ratkenneet probleemit. 

Heti kirjoittaisin kirjan keskiäkäis-teini-ikäisvanhemmuudesta, jos jotain asiasta tietäisin, mutta olen ihan kuutamolla. 

Enkä mitenkään kykene syytämään ilmoille moisia maailmojasyleileviä kuningattaruuslauseita, koska mikään ei hyydytä ihmistä niin tehokkaasti kuin teini-ikäisen höh.

Kyllä oli tämä viikonloppu melko voimallisesti semmoinen muutenkin, että eivät kohdanneet odotukset ja todellisuus.

Pelkkää dominopalikkaa pää täynnä.

Kaaosajatuksia, ajatuskaaoksia.

Ilman mitään järkevää hyväksyttävää syytä.

Olen hiljalleen alkanut ymmärtää niitä tyyppejä, jotka haluavat mennä jonnekin ashramiin joogaamaan tai jonkun esasaarisen kanssa kreikkalaiselle saarelle meditoimaan.  

Yhtään kokonaista ajatusta en ole loppuun asti saanut.

Ei auttanut konsertti.

Katosivat kokonaan sinfoniasta kakkos- ja kolmososa. Ja konsertosta myös.

Päässä rymisi liikaa.

Ei auttanut kirjasto, lukuhetki eikä ruusu.

Vähän auttoi lauantain lounashetki hraH:n kanssa. 

Ihan pikkuriikkisen auttoi nukkuvan kissan tarkkailu. 

Menkää pois dominopalikka-ajatukset! 

Hus!