Semmoisen vastuuvapautuslausekkeen tähän tuuppaisen että näitä vinkkejä ole kaksoissokkotestattu, niiden toimivuudesta ei ole mitään takeita eikä niitä saa missään olosuhteissa soveltaa oikeastaan kehenkään.
Ainakaan teini-ikäisiin.
Jos ne sattuvat toimimaan, se on kumminkin ihan silkka vahinko.
Faktoja teini-ikäisistä silkkaa empiiriaa, täysin vailla tieteellistä pohjaa
Ne eivät oikeasti kuule. Eivätkä muista.
Se ei ole mitenkään tahallista. Ne vain eivät kuule, eivätkä muista mahdollisesti kuulemaansa enää viiden minuutin jälkeen.
Paitsi siinä tapauksessa, että käyt asiasta muistuttamassa.
"joojoo, ihan kohta"
Ihan kohta ei ole koskaan.
Ei vaan ole.
Usko pois.
Vaadi tarkempaa ajanmäärettä.
"tää peli kestää vielä kolme minuuttia kakskytseitsemän sekuntia"
Vaikka ne eivät kuule, eivätkä muista, ne kyllä kuulevat ja muistavat sen jutun jota yrität selvittää puhelimessa hiljaisesti kuiskaten ja muinaisserbiaksi, ja jota niiden ei tarvitsisi kuulla saati muistaa.
Ne myös jakavat sen eteenpäin.
Usko pois.
Älä käsittele arkaluonteisia asioita kun talossa on teini.
Mene minne tahansa muualle.
Mene vaikka ruuhkabussiin. Sielläkin on vähemmän kuulijoita.
Älä koskaan tee suunnitelmia luottaen siihen, että ne ovat kaikki yhtäaikaa poissa talosta.
Ne haistavat sen. Yksi jää kumminkin vahtiin.
Mene ruuhkabussiin. Siellä on taatusti rauhallisempaa.
Älä koskaan tee suunnitelmia luottaen siihen, että ne ovat kaikki yhtäaikaa paikalla.
Ehdota yhteistä tekemistä, esim. lenkkiä, hopeiden kiillottamista, muistipelin pelaamista tai vaikkapa jännittävää perheretkeä Perniön muovipussimuseoon. Johan on jokaisella jotain menoa. Ota kuitenkin huomioon edellinen kohta. Ne kyllä haistavat älytyksen.
Älä hetkeäkään kuvittele, että voisit istua iltaa kaikessa rauhassa itsesi /kumppanisi /ystäviesi kanssa. Niillä on juuri silloin aikuisen nälkä.
Ja mitä nälkään tulee, sitä on aina.
*
Jos suinkin mahdollista, hanki kissanpentu.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla kissanpentu.
Tai edes nuori kissa.
Haha, pistän nämä korvan taakse tulevien vuosien varalle.
VastaaPoistaNoilla meidän pikkutirviöilläkin on tarkat korvat - kuulevat kaiken mitä yrittää puhua salassa. Seiska vee ymmärtää mystisesti jo osan englanninkielisistä keskusteluista (pitääkö alkaa verestää kohta ruotsin ja saksan taitoja??). Yleensä kyllä tulkitsee ihan omiaan. Yhtenä päivänä mutisin, että tarvitsisin lottovoiton, niin yksi hyväkäs hihkuu, että AI ollaanko me voitettu LOTOSSA, JEE?! Kohta varmaan paikkakunnalla on tunnettu fakta, että olemme lottovoittajia :D
Ai te ootte ne lottovoittajat, joista täällä meidän kylillä puhutaan!? Joko on palatsi hankittuna :D ?
PoistaVinkit on laitettu muistiin. Kiitos niistä :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos!
VastaaPoistaHaluaisin tiedustella myös, että tunteeko tiede yhtään tapausta, jossa teini olisi ennättänyt minnekään ajoissa ilman tolkutonta hoputusta ja muistuttelua?
Entäpä onko sellaisesta kuultu, että teini olisi oma-aloitteisesti tuonut tiskikoneeseen likaiset astiat syötyään (ilman lupaa) huoneessaan?
Nimim. Seuraavat 15 vuotta edessä tätä
Anni, meillä ei kauhesti tarvitse hoputella lähdöissä - ollaan vallan julkisen liikenteen /ulkopuolisten kuljettajien varassa, siihen ei myöhästely sovi. Edes teinelle.
PoistaYhteislähtöjen osalta olen ruvennut harjoittamaan semmoista politiikkaa, että kutsun koolle PRH-KOKUKSEN (kyllä, se kirjoitetaan juuri noin) ja ilmoitan että lähtö sinne-ja-tänne on bussilla klo xx.xx, ja tapaamme keskiympyrässä (meillä on eteisessä keskiympyrä) klo xx.xx. ja jokaisella on yllään seuraava, määritelty vaatetus.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että väärissä vaatteissa ja myöhässä keskiympyrästä olen yleensä minä.
Grr meille keskiäkäisille pukeutumisrajoitteisille! Miksi pitää viime tingassa ruveta arpomaan vaatteitaan, kysyn vaan?
Tiskikoneongelmaa en ole toistaiseksi kyennyt ratkaisemaan. Siihen ei osannut auttaa edes tiskikoneenkorjaaja.
Ohhoh, PRH-kokous kuulostaa todella tehokkaalta. Otan kokeiluun! Meidän teini on KROONINEN viimetingan ihminen. En tiedä, paraaneeko siitä koskaan. Itse taas olen ENNAKOIJA ja VARAUTUJA, joten voit kuvitella, että olen usein herrrrrrmona.
PoistaKiitos. Meillä on oireilu alkanut varsin voimallisessa määrin. Etenkin kuulo on muuttunut selkeästi teinin kuuloksi. Mitään ei kuule paitsi silloin, kun ei tarvitsisi kuulla... Ja heti, jos otan puhelimen käteni puhuakseni siihen, molemmille lapsille iskee hirmuinen äidin ikävä ja tarve puhua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Seuraavan kerran yritän siis etsiä ruuhkabussin (mikä kyllä voi olla täällä maaseudulla omanlaisensa ongelma).
VastaaPoistatoi on kummallinen juttu toi äidin ikävä. Erityisesti puhelimessa puhuva äiti tulkitaan liian poissaolevaksi.
PoistaVeikkaan että riittävän hankalissa asioissa löytyy kyllä täysinäinen ruuhkabussi maaseudultakin :)