maanantai 16. toukokuuta 2016

elämä on yhtä juhlaa


En oikein tiedä, kuinka suhtautuisin juhlien järjestämiseen.
Toisaalta se on ihan mukavaa, toisaalta se on loputtoman prokrastinaation ja vatuloimisen aihe.

Ikinä en muista laskea montako vierasta tulee, tai en muista kutsua kaikkia, tai joillekin ei sovi, tai jos sopii niin ei ehdotettu aika.
Ikinä en muista mitä ruokarajoitteita kelläkin on ja vaikka muistaisinkin, niin en muista sitä silloin kun olen kaupassa ostamassa niitä tarjottavia.
Jos vielä muistankin ostaa lautasliinat, niin takuuvarmasti unohdan jotain paljon tärkeämpää, esim. kakun sisälmykset.

Ikinä en kykene valmistautumaan ajoissa ja sitten keksin kaikenmoisia viime tingan hätäpääratkaisuja.

Ja sen sijaan että leipoisin, siivoaisin tai tekisin kaikkea muuta semmoista mitä tehdään kun valmistellaan juhlia (esim. kauppalista, vieraiden laskenta ja lautasliinojen taittelu), niin ajaudunkin aakkostamaan cd-levyjä, tai kuten viikonloppuna, katselemaan vanhoja valokuvia.


ihan tositosivanha kuva: edesmennyt Leevi-kisu kuvan keskellä suunnilleen 10-viikoisena.
Kuva vuodelta 1998.


Olin jo ajatellut ulkoistaa tulevan kesän rippijuhlat - osin sankarin itsensä vaatimuksesta, mitä en yhtään ihmettele - mutta se, jolle juhlat piti ulkoistaa, onkin itse ulkoistettuna muualle.
En kyllä viitsisi maksaa jollekin randomille kaupalliselle toimijalle omaisuuksia siitä että joku on miettinyt lautasliinojen värin minun puolestani, vaikka ehkä tarkemmin ajateltuna kyllä kannattaisi.


hätävarasisälmystetty kakku
No, keskimmäinen kumminkin täytti viisitoista, vaikka kakusta melkein puuttuivatkin sisukset.

Ja sitten vielä meinasi käydä ihan kaamea onnettomuus. Onneksi en ollut leipäveitsi kädessäni, kun Isoveli, tuo tasaisista tasaisin, syöksyi peräkomerostaan ja huusi kuin faan koko murrosikäisellä keuhkokapasiteetillaan.
Se oli valittu johonkin älykköporukkaan, joka lähtee ensi keväänä viikoksi hiukkaskiihdyttämään Sveitsiin.

Nuo lapsukaiset tekevät ensi vuonna uskomattomia matkoja.
Yksi hiukkaskiihdyttelee ja toinen on lähdössä Suurille Järville tanssimaan suomalaisia tansseja.

*

minä vain haaveilen kissanpennuista.

3 kommenttia:

  1. Ooh, sulla on neroja lapsia!
    Oon samanlainen haahuilija juhlien järjestämisessä. Tsippadippailen kaiken toisarvoisen parissa, kunnes huomaan, että hupsista! - juhlat alkavat vartin päästä... :D

    VastaaPoista
  2. Hienoja reissuja on tulossa lapsillesi. Wau. Eikä ne kissanpennutkaan ole yhtään kehnompia juttuja.

    Minulle juhlien järjestäminen on kanssa stressin paikka, mutta olen tuollaisissa kertaluonteisissa rysäyksissä paljon parempi kuin jossain jatkuvaa ponnistelua vaativissa kuten kodinhoito tai puutarhanhoito. Kyllä sitä kerran vaikka verenmaku suussa juhlat rykäisee ja sitten voi elää taas muutaman viikon (tai kuukauden) kuin pellossa.

    VastaaPoista
  3. Oisko sulla ketään uutta naista, jolle ulkoistaa noi juhlat?:DDD

    Mut vau. HIukkaskiihdytin! Ei voi tajuta. Heräätkö joka aamu ihmettelemään älykkölapsiasi?

    VastaaPoista