keskiviikko 18. toukokuuta 2016

hiukkasen asiaa

Kuten jo ehdin leuhkia, Isoveli lähtee ensi keväänä hiukkaskiihdyttelemään Sveitsiin.

No, tämähän paljasti hiukkasen suuren aukon sivistyksessäni.

Alamäkeni alkoi jo siitä, kun luulin että Cern on paikkakunta mitä muuta voi kuvitella kun kakru huutaa että mä pääsin sinne Cerniin. 
Vaan äläs, eipäs olekaan. Cern onkin ylevästi ranskaksi nimetty pikkuhiukkasten tutkimuskomiteetti  ja se kuuluu kirjoittaa että CERN.

Sen sentään tiesin että jossain siellä Cernissä silloin kun vielä luulin että se on paikkakunta eikä komiteetti on suurensuuri maan sisään kaivettu renkula, jossa törmäytetään hiukkasia ja yritetään saada aikaan uusia hiukkasia tai jotain muuta antimateriaa.

Minä ihan näen mielessäni kuinka ne hiukkashemmot menevät aamuisin töihin ja sitten tulee semmoista formulapärinää kun niitä hiukkasia lähtökiihdytetään ja sitten ne ampaistaan sille kiertoradalleen.
Vähän semmoisella tavalla kuin fortunakuulat ampaistaan liikkeelle.

Sitä kyllä ihmettelen, että miten ne pystyvät niitä törmäyksiä havainnoimaan, että niillä on se mikroskooppi justiinsa siinä kohden, jossa ne hiukkaset tömähtävät toisiinsa, mutta ehkä se onkin juuri siksi monivuotinen projekti, että osuu törmäys aivan kohdilleen.
Kyllä muuten ottaisi päähän ihan vietävästi, jos juuri olisi siirtänyt mikroskooppia, ja sitten se törmäys tapahtuisikin siinä kohdin missä se oli juuri äsken.
Voin kyllä kuvitella että ovat juuri semmoisia epattoja ne häiriintyneet törmehtivät hiukkaset.

Missä niitä hiukkasia säilytetään väliajat?
Voiko samaa hiukkasta uusiokäyttää vai onko se kertakäyttöinen?
Mitä tehdään hajonneille hiukkasille?
Mistä niitä hiukkasia saa?
Onko jossain hiukkastenvalmistajain ammattikunta?

Sen tiesin että tällä hommelilla on jotain tekemistä Higgsin Bosonin kanssa.
Sitten perehdyin ystäväni ja kaikkitietävän sekä alati luotettavan tietolähteen, googlettimen, avulla tähän higgsiin
"kaikkeuden täyttää erityinen Higgsin kenttä, joka vaikuttaa erilaisiin hiukkasiin eri voimakkuudella mutta joihinkin se ei vaikuta lainkaan. Mitä suurempi kentässä liikkuvien hiukkasten vuorovaikutus kentän kanssa on, sitä suurempi massa niillä havaitaan. Higgsin hiukkanen on Higgsin kentän eksitaatio, joka on mahdollista tuottaa tarpeeksi suurienergisissä törmäytyksissä. Higgsin hiukkanen ei siis sananmukaisesti anna massaa muille hiukkasille, kuten usein sanotaan, vaan se pikemminkin vain vahvistaa hypoteesin, että Higgsin kenttä on olemassa"

Meditoituani tämän kappaleen kanssa tovin, ihmettelin että miksi pitää mennä sinne Sveitsiin asti kun higgsin kenttä on meillä olemassa ihan meillä kotona.

Tulin nimittäin siihen tulokseen että ihan minä itse omimmassa persoonassani olen higgsin hiukkanen tunnetaan myös nimellä hitsin hiukkanen ja hitsin hiukkasen ärsyttävä ja aiheutan sekä eksitaatiota että suurienergisiä törmäyksiä.
Joihinkin ei minulla ole mitään vaikutusta varsinkaan jos käskee että tee läksysi ja massani on kovasti sitkassa enkä lahjoita sitä muille.
Ja hiukkasen kiihdynkin aina välillä vaikka ei olekaan maanalaista rataa jossa kiihtyä, vaan kiihtyynnyn ihan vapaassa tilassa. Se on varmasti paljon hienompaa ja harvinaisempaa, niin että kannattaisi kaikkien hiukkasnörttien tulla meille havainnoitsemaan.
Higgsin bosoni, MOT /QED.

No sitten perehdyin vielä luotettavampiin tietolähteisiin googlatkaa itse, minä en linkitä salaliittoteorioihin joiden mukaan siellä maanalaisella kiertoradalla askarrellaankin mustia aukkoja ja maailmanloppuja ja semmoisia, ja sanoin Isoveljelle, ettei kovin paljon seikkailisi siellä tunnelissa, mutta että voisi kyllä tuoda meille kotiin yhden pienehkön mustan aukon tuliaisina. ja juustoa. ja käkikellon.
Ajattelin että pistän sen mustan aukon roskikseen pesukoneessahan sellainen sukamentävä aukko jo valmiiksi onkin, mutta hraH:n mielestä se oli huono idea, jos vahingossa työntää käden sinne myös ja se katoaa kokonaan.
Minä arvelin että ilmestyy se käsi rinnakkaistodellisuuteen ja koputtaa olkapäälle.

*
Ja tämä siis vastauksena ihanalle Pinkille, joka kysyi että heräänkö aamuisin ihmettelemään älykkölapsiani.
Kyllä herään aamuisin, mutta tavallisesti jaksan ihmetellä lapsia vasta päivisin.
Yleensä kahvitauolla.
Ja muina semmoisina hetkinä kun ei vallitse higgsin kenttä tilassa.




2 kommenttia:

  1. Heips, olipa hauska törmätä blogiisi. Oletettavasti palaan aina silloin tällöin, koska erityisesti pidin ohjeesta "Jos suinkin mahdollista, hanki kissanpentu.
    Jokaisella ihmisellä pitäisi olla kissanpentu."
    Mukavaa sätkyilyä teinien kanssa :-)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hiukkasen samalta kuin meillä. Äidin, mutta myös jälikasvun suhteen. Esikoinen haki fysiikanlaitokselle kesätöihin, yli 90 pyrki ja 10 otettiin. Oli 11s, mutta sitten yksi perui. Ikävä kyllä se meidän Kreikan matka osuu just tuohon työ(tai se on sellainen harjoittelujuttu jossa pääsis kuukaudeksi tutustumaan tutkimusryhmän työskentelyyn jne)jaksoon ja 12s sai sitten paikan.

    Toisaalta esikoinen sai kokemuksen, että töitä on mahdollista saada, nyt oli vaan tuon loman vuoksi vähän huono tuuri.

    CERNin matkasta tulee varmaan ihan mahtava! Muistan kun hiukkaskiihdytin tai sen poikanen oli tässä naapurikaupungissa näytteillä. Piti melkein maalaisena mennä töllistelemään. Tai ois siis toki mentykin, mutta en ollut just silloin kunnossa...

    VastaaPoista