perjantai 26. elokuuta 2016

vinkkivitonen: kotiloki ja muutama kriizi myös

Perjantain kunniaksi viikon pakolliset kriizit, sillä mitä olisikaan elämä ilman kunnon kriizeilyä? 
Niinpä, ei juuri mitään.

1. Kun en vaan saa ladattua ihan toimivaan puhelimeeni sitä vaatimatonta ilmaiskuvankäsittelyohjelmaa, jota työläästi olen opetellut käyttämään. 
Se katosi *vips* eikä ilmiinny takaisin, ei vaikka kuinka kutsun ja houkuttelen. Grr.
Telefoonin muisti herjaa täyttymystä, mikä johtaa siihen että satunnaishaaveilen vähän uudemmasta, ehommasta ja laajamuistisemmasta aparaatista. Grr. 
En halua haaveilla uudemmasta, ehommasta ja paremmasta puhelimesta.
Paitsi että haaveilen kumminkin.
Kriizi.
Kyllä menen ja ostan hienomman ja läl-läl-lää ja muuta sentapaista.

2. Kun tajusin että kameraliikkeen myyjä yritti jostain omituisesta syystä myydä minulle käsivarren mittaista ja -paksuista putkea kameraani vaikka minä en halunnut ollenkaan semmoista.
Koska en ymmärrä mitään niistä numeroista ja muista, luulin että se on ainoa vaihtoehto ja menin puihin, enkä ostanut sitä.
Sitten tutustuin objektiivijuttuihin (ei kielioppia, toim. huom!) ja tajusin, ettei minun ehkä tarvitsekaan hankkia semmoista käsivarren saati reiden mittaista rööriä, vaan pääsen haluamaani lopputulokseen ehkä vähän lyhyemmälläkin röörillä. 
Grr, kyllä harmittaa kun ei osaa puhua kameraa. Grr.
Kriizi.
Kyllä menen ja ostan salaa semmoisen lyhyemmän röörin ja läl-läl-lää vaan sinne kameraliikkeen myyjälle. Hah!

3. Saako sitä edes haaveilla kahdesta (2) noin isosta ostoksesta?
Kriizi.
Grr.
3½. Varsinkin kun pitäisi luultavasti ennemminkin hankkia kumisaappaita, sadetakkeja ja muuta varustetta itselle, ja jos ei itselle niin keskenkasvuisille. 
Grr sillekin. Olisi niin paljon kivampaa olla huolettoman itsekäs elektroniikkaliikkeen asiakas kuin laahata kilokaupalla kumppareita, lenkkareita ja luistimia talouteen. 
Grr. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Koskaan, ikinä ja milloinkaan ei pitäisi sanoa että ei koskaan.
Yritän jatkuvasti keksiä itselleni jotain semmoista tekemistä, mitä voi tehdä iltaisin kotisohvassa lukemisen lisäksi, ja mistä ei tulisi kipeäksi jo valmiiksi huonon työasennon kuormittamat niska, kädet tahi selkä.
Rupesin tekemään iloista muistikirjaa, kun en muutakaan ole keksinyt.


En tiedä, miten kaikki minua fiksummat ihmiset asiat hoitavat, mutta kun en kestä semmoista miks meillä aina syödään sitä-ja-tätä eikä koskaan tuota ja aina mulla särkee pää, niin pidän lokikirjaa.
Lyön nurisijalle faktat tiskiin, johan hiljenee epatto,
Siinä sivussa sitten muistikirjailen muutenkin, onpahan iltaisin edes jotain tekemistä.


toteutuma: elokuun syömingit yhdellä silmäyksellä

keksin vahingossa aika hyvän ruuan

Vinkkivitonen tämän kriizeilyn lopuksi: kotiloki kannattaa

Olen pitänyt keittiölokia /kotilokia monella eri tavalla, väliin satunnaisesti, väliin hyvin säännöllisesti, ja joka tapauksessa useimmiten ja enimmäkseen.
Välillä tuhertelen kalenterin reunaan muistiinpanoja, toisinaan on blogi toiminut myös lokina.
Tällä hetkellä mennään iloisen muistikirjahulluuden ehdoilla.

Yhden vuoden keräsin kuitteja ja seurasin aivan ylitarkkaan viikko-ostosten loppusumaa. Kannatti.
En silloin - enkä nytkään - sen kummemmin erittele, paljonko on mennyt vessapaperiin ja paljonko appelsiineihin. Mutta sekä silloin että nyt kirjaan ylös vähintäänkin viikko-ostosten loppusumman ja se auttaa vähän pysymään kärryillä elämisen ehdoista.
Tunnollisempina kausina kirjaan muistiin jokikisen kulutetun killingin - ja kas kummaa, sellaisina kausina rahaa on kummasti enemmän käytettävissä! Sitä tulee ihmeen säästäväiseksi, kun joutuu tekemään tiliä kulutuksestaan, vaikka vain itselleen.
Tällä hetkellä yritän suitsia omaa holtitonta evästelyäni kuriin ja järjestykseen.

Ruokalistasuunnittelu on kivaa ja jees ja siitä tulee tunnollinen ja kunnollinen olo, mutta melkein kätevämpää on toteutuman kirjaaminen. Se antaa arkeen enemmän liikkumavaraa kuin orjallinen ruokalistan noudattaminen.
Tällä hetkellä poimin kärryyn kaikenmoista halpaa tai alelaarisapuskaa ja ladottuani koko hoidon jääkaappiin, pakastimeen tai kuivakaappiin, istun sohvannurkkaan tuijottamaan kassakuittia ja pohtimaan viitteellisesti tulevan viikon syömingit.
Ne joko toteutuvat, tai sitten eivät.
Toisinaan on järkevämpää lämmittää kalapuikot tiistaina, toisinaan keskiviikko on selkeästi oikeampi päivä.

tulevan viikon ideointia: viikonlopulle pihviä ja pizzaa
pak. tarkoittaa että löytyy pakastimesta, turha kolpata jääkaapissa


Kissa-gerbiilitaloudessa loki on aivan ehdoton: muuten minulla ei ole aavistustakaan, milloin mitkäkin pahnat pitää vaihtaa, kenen kynnet on leikattu ja mitälie muuta hoitotoimenpidettä tehtävänä.

Sama pätee meidän hotopäiseen ihmislaumaamme. Viiden ihmisen päänsäryt ja muut kolotukset on syytä kirjata ylös, koska milloin kukakin terkkari tai omalääkäri niistä kaikenmoista kyselee. Jos ei ole kirjattuna, tulee muistiin harha, ja väittää että päätä särkee alvariinsa tai ei ollenkaan.

Ja koska lupasin viisi hyvää syytä kotilokiin, niin on ihan metkaa lehteillä niitä vanhoja muistiinpanoja, jos niitä tykkää säästää.
Tämä nykyinen muistikirja on kivimman näköinen. Kyllä kelpaa lehteillä.


12 kommenttia:

  1. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta olen tosiaan tulossa Turkuun. Jos sinulla on vielä vapaata, niin olisipa huippua treffata. Laitan sinulle sähköpostia :)

    VastaaPoista
  2. Vau, minun pitäisi ottaa sinusta mallia ja tehdä taas ruokalistat. Tai edes jonkinmoinen suunnitelma siitä mitä syödään milloinkin... Tuntuu, että kiireessä ei keksi mitään ruokalajeja ja pää lyö tyhjää. Siinä sitä sitten syödään jauhelihaa ja makaronia about joka päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula; en minäkään varsinaisesti tee ruokalistaa, vaan teen sitä ikään kuin takaperoisesti - kirjaan ylös, mitä on syöty.
      Sitten menen kauppaan ja ostan taas kerran köntin jauhelihaa ja tuijotan otsa rypyssä kotilokia ja yritän keksiä vielä yhden uuden jauheliharuuan :)
      Sillä tavalla ei tule syötyä ihan joka viikko samoja juttuja.

      Poista
  3. Mä olen ruokalistaihminen myös, mutta toisin päin. Mietin kotosalla sunnuntaina ainakin alkuviikon sapuskat, kaivelen pakastimen, suunnittelen ja sitten teen kauppalistan sen mukaan mitä puuttuu. Kyllähän siellä maito- ja leipäkaupassa pitää silti käydä melkein päivittäin, mutta halvemmalla pääseen kun ei vasta kaupassa mieti että mitä pirua tänään söis.

    Joka muuten on ihan vihon viimeistä hommaa, arkiruoanlaitto. Aina on ideat loppu ja jaksu tai molemmat yhtä aikaa.

    Lokikirja on hieno, mulla on vaan lappu johon suunnittelen jutut ja isolla MUISTA OTTAA PAKKASESTA edellispäivänä. Sitten sujuvasti mullakin liikkuu tää palapeli, jos on vaikka sellanen ruoka joka ei lämmitettynä esikoiselle kelpaa ja jääkin kylille tai kokoukseen, voin vaihtaa tiistain ja keskiviikon safkat päittäin.

    Ollaan me neroja - ei tällanen (monelta) mieheltä onnistu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä olen yrittänyt molempia taktiikoita: etukäteistä ja jälkikäteistä. Tällä hetkellä ja tässä tilanteessa tuo jälkikäteinen toimii paremmin. Roudaan selkä vääränä kotiin mahdollisimman paljon punaisen lapun tuotteita, lykkään pakastimeen ja alan suunnitella, mitä niistä voisi kehitellä.

      Poista
  4. Ihana lokikirja. Mä tahtoisin olla musitikirjaihminen, mutta kerta kerran jälkeen totean olevani vain muistikirjoja ostava ihminen. Siellä niitä on pinossa kirjahyllyssä ja kaapissa. Kaveri ehdotti jo sellaista art journalia. No, sama kävi kuin muillekin. Pari juttua sain tehtyä ennekuin päästiin normitilaan ts. tyhjä paperin tuijottamiseen ja siihen, että enmäkeksitähänmitään. Mulla on joku päiväkirjaesto päällä paperisten ilmaisuvälieiden suhteen... No joo, kaikkien ilmaisuvälineien suhteen. Kunhan keräilen Pokemoneja ja luretan muiden ala-asteikäisten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no paha leuhkia, vasta pari viikkoa muistikirjailua.
      Olen enempi muistikirjoja aloittava ihminen kuin varsinainen kirjailija, mutta hauskaahan se aloitteleminenkin on.

      Poista
  5. Lokikirjat ovat hyviä. Ne pitää ihmisen kartalla. Ja kun kaikki ei vaan kertakaikkiaan pysy pääsäs, niin eivät pääse hukkaan. Olen ehdottomasti myös lokikirjaihminen.

    Meillä on keittiönseinällä Satokausikalenteri. Sitä tuijottelen kun suunnittelen mitä kaupasta ostetaan ja sinne kirjaan tuollalailla myös takaperoisesti mitä sitten oikein syötiin. Olennaisimpana ehkä nykyään, pidän ohessa tukkimiehen kirjanpitoa kasvis/kala/kana/liha/makkararuokien määristä. (Oho. Tulivat tuohon listauksena yleisyyden mukaan ihan silleen ajattelematta asiaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joku loki pitää olla. Tavalla tai toisella täytyy pysyä kartalla omassa elämässään, tai edes yritellä sitä.

      Poista
  6. Lokikirja olisi kyllä vallan kiva juttu. Välillä tulee käytettyä kyllä omaa blogiakin lokikirjana.

    Minulla on sellainen vihko, johon olen kerännyt meidän perheen reseptit. Ei tarvitse aina googlettaa ja miettiä, vaikka että mitkä mausteet onkaan meidän perheen makuun. Mies oppi sen vihkon perusteella kokkaamaan. Minä teen ruokasuunnittelman muutamaksi päiväksi kerrallaan. Hra Kepponen on meidän nykyinen ruokakauppaorja ja jos ei ole kerrottu raaka-aineita sieltä tulee joko jauhelihaa tai kanasuikaleita. Sen olen kyllä huomannut, että ruokalaskumme kasvoi, kun mies alkoi hoitaa ostokset. Hänen heikkoutensa on selvästi erilaiset leikkelepakkaukset, etenkin sellaiset joissa on joku Italiaan tai Espanjaan viittaava termi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      mikäköhän noissa etelän leikkeissä oikein on? Meillekin kulkeutuu niitä jos hraH pääsee irralleen kaupassa. Ja oliiveja myös.

      Meillä on kerran viikossa hottideitti ruokakaupassa, ja kotiovella on lapsityöorja-armeja vastassa kantamassa kassit sisään. Ruokailu on koko perheen yhteinen ilo! (ja kaikkea muuta yhtä kohottavaa)

      Poista