viiltävää kirja-analyysia

Yritykseni ymmärtää kekkosilmiötä vaikuttaa tuhoontuomitulta.
Poliittiset elämäkerrat ovat suoraansanottuna tylsiä. Tylsiä. Tylsiä.

Aloitin hraH:n suosituksesta Risto Hauvosen Koivisto Kekkosta kaatamassa. Suosituksen mukaan siitä kannattaa lukea vain alkuosa, Kekkosen sairaskertomus.
Traagista luettavaa. Jopa näin jälkikäteen minun käy sääliksi vanhusta, joka itse ei pysty eikä halua ja jota ei poliittisista syistäkään  haluta tai kyetä päästämään eläkkeelle. Vanhusta, joka uskoo olevansa nuoruuden voimissaan ja luultavasti myös sillä luulollaan aiheuttaa lisähallaa itselleen ja lähipiirilleen.
Ihmettelin, miksi toisissa, suhteellisen uusissa elämäkerroissa tätä ei vieläkään kyetä myöntämään, ja miksi edelleen sairastelua on ollut tarpeen piilotella.
Yritin kiltisti jatkaa kirjaa eteenpäin, mutta se muuttui epäkiinnostavaksi Kekkosen jäätyä sairauslomalle. Lopetin.

Siitä siirryin lennossa Pekka Vilpaksen (toim. Teija Sopanen) Neljän presidentin hovimestariin. Sopanen on haastatellut Vilpasta, perehtynyt tämän arkistoihin ja tarinoihin ja koostanut niistä kirjan. On ilman muuta selvää, että vanhan ajan herrasmieshovimestari ei mehukkaita paljastuksia tarjoile, mutta hyydyin jo ensimetreillä lähes puolen sivun mittaisiin henkilöluetteloihin erilaisten kutsujen osallistujista. Siis tietysti näille ihmisille itselleen kiva, että Kekkonen kestitsi henkilöt A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M ja N helmikuussa vuonna -66, mutta entä sitten? Jos kesteistä ei kerrota mitään muuta kuin vierasluettelo, voin samalla vaivalla tavata vanhaa puhelinluetteloa.
Muutenkin haastattelujen perusteella kirjoitetut elämäkerrat ja muistelukset jäävät helposti kovin ulkokohtaisiksi ja henkilöt - olkootkin kuinka sympaattisia tahansa - vieraiksi. ("Pekka-poika osallistui myös valkeakosken partioon ahkerasti")
No, annan tälle stoorille vielä muutaman kymmenen sivua lisämahdollisuutta. Tällä hetkellä käsitellään frakkeja, smokkeja ja shaketteja. Hmh. (se oli kyllä vähän kiinnostavaa, koska muistin yhtäkkiä että professori Suomalaisen * pilapiirroksissa Kekkonen esiintyy aina shaketissa.)



Koska Kekkonen osoittautui tylsäksi tyypiksi, siirryin lennossa Tarja Halosen lehdistöpäällikön, Maria Romantschukin muisteluksiin, jotka olivatkin sujuvaa ja miellyttävää luettavaa.
Huomasin, että syöksyn politiikkaan ja yhteiskuntaan mieluummin inhimillisten henkilöiden kautta; vuosiluvut ja poliittiset syy-seuraussuhteet, eivät  minua puhuttele. Makrohistoria, inhimilliset ihmiset, siinä on sitä jotain!
Ei rouva presidentti oli leppoisa keidas Kekkosen jäljiltä: nykypäivää, sujuvaa tekstiä ja kiinnostavia henkilöitä.

**

Kuulumisia eläintarhasta:


Elma odottaa hammaskeijua.
Epäselvässä kuvassa pikkukisun vauvahammas,
löytyi jemmattuna vatsakarvoista.

Arpun huijaaminen kuljetusboksiin onnistui täydellisesti.
Boksi keskelle lattiaa, johan on kissan pakko tunkea utelias sielunsa sinne sisään. Ovi kiinni ja boksi kantoon.
Kissa tajusi vasta hississä, ettei homma mennyt ihan niin kuin piti.

mielipidevanki







* luulin lapsena pitkään että karikatyyri -käsite johtuu Kari Suomalaisen nimestä
vaan ähäs, eipäs johdukaan, latinasta (tai italiasta) tulee se (kuten niin moni muukin kiinnostava sana!)

6 kommenttia:

  1. Nuo Maria Romantschukin muistelot kuulostavat kyllä mielenkiintoisilta ja voisin itsekin tuon joskus lukea. Nuo teidän kisut ovat niin mainioita :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, laitoin varaukseen ton Maria Romantschukin muistelot.

    Ihana katti matikainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romantscuk oli jees; ei suurta kirjallisuutta, mutta miellyttävää luettavaa kiehtovista ihmisistä.

      Poista
  3. Repesin täällä sairaalan odotustilassa tuolle mielipidevangille :D kiitos katseista!

    VastaaPoista
  4. Minua ehkä saattaisi kiinnostaa tämä uutukainen
    http://intokustannus.fi/kirja/vallan-ihmeellinen-kekkonen/

    Kekkosen urassa oli vähän samaa kuin Neuvostoliiton presidenteissä. Vallasta ei luovuta niin kauan kuin pystyssä pysyy ja sitten kun ei meinaa pysyä, niin kiilataan pystyyn. Valitettavasti. Minusta kenenkään ei missään olosuhteissa pitäisi johtaa yksin maata 25 vuotta. Kekkosen olisi kannattanut lopettaa normaalimittaisen kolmannen kauden loppuun tai siihen kun Suomi liittyi EEC:hen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) laitoin heti Tamminiemestä kotiuduttuamme tuon kirjan varaukseen. Lisäksi odottamassa on Kansalainen Kekkonen, mies, valta ja isänmaa.
      Josko ne avautuisivat paremmin.

      Kekkosta ei sentään onneksi säilötty mihinkään mausoleumiin, se tästä vielä olisi puuttunut ;)

      Poista