arkipäivää

Ryhdistäydyin ja kuvasin elämästäni yhden kokonaisen arkipäivän. ikäänkuin se ketään kiinnostaisi

Kotiinpaluu tiistaisin on aina yhtä jännittävä. Tienoillamme tehdään jotain merkillistä putkistohommelia, joka on jatkunut jo viikkokausia. Tiistai on hirmu usein ollut vesi kokonaan poikki -päivä. Ikinä kotiintullessa ei tiedä, tuleeko vettä, ja jos tulee, minkä väristä se on.
Eilen  tuli yskähdellen ja oli pahan väristä.

Ikinä ei ole niin paha käsienpesuhätätilanne kuin sellaisena päivänä, jolloin vettä ei tule.
Miten kädet voivatkin juuri silloiin tuntua niin kähmäisiltä?
Miten voi muistaa varata juomavettä, kahvivettä ja pastavettä, mutta ei käsienpesuvettä?
Ja kuka käski keksiä juuri kalan juuri tälle tiistaille ruuaksi?
Todella kätevä idea.

Kodinhoidollisten episodien jälkeen lähdin kauppakeskukseen hakemaan finnijutskaa pätevyyteni äitinä on kyseenalaistettu, koska en useista pyynnöistä huolimatta ole tuonut sitä kaupasta.
Löysin finnijutskan ja pakottauduin syksyiselle kävelylenksalle.

Takaisin kotona romahdin sohvannurkkaan lukemaan ja kirjoittamaan wilmaviestejä, päivittämään kalenteria, maksamaan laskuja ja vastaanottamaan yleistä teinipaheksuntaa.
Ilta kääntyi paremmalle radalle tai pahemmalle; riippuu näkökulmasta yksi teineistä sai mieluisan puhelinsoiton: hän mahtui mukaan ryhmään, joka lähtee ensi kesänä Färsaarille tanssimaan.
Hyvästi Amsterdam, Barcelona tai mikä tahansa kahdenkeskinen aikuinen lomakohde.

töihin tepustellessa näkee kaikenmoista kiehtovaa

kähvellän työnantajalta sähköä

pittoreski asetelma

se on tätä koko päivän

ja vähän myös tätä

päivän kohokohta?
lihapullavuohenjuustosalaatti

kotiinlähtötunnelmissa

kotipihan orava pakeni
ennen kuin kamera virittyi

sapuskaa alati nälkäisille

salaattivaras pakeni kameravalvontaa 

risteyskohdassa: pakottauduin jatkamaan
pidemmän lenkin

ilta ehti pimetä kävelyn aikana
puiden pitsikuviot iltataivasta vasten: aina yhtä kauniita

penikat vaivaavat: lapsukainen jäähdyttelee

iltapala

illan aikana päättelin Fintiaanit