2016

 Se pakollinen vuosikatsaus: mitä jää muistoihin vuodesta 2016?

Matkustimme perheenä sukuloimaan: 

Se hetki kun havahdut pienenpienen tanskalaiskylän maalaiskirkossa laulamassa virsiä tanskaksi.

Joskus elämä heittää ihmisen kummallisiin paikkoihin.

Meillä vietettiin juhlia. 

Keskimmäinen konfirmoitiin, vaikka se uhkasikin lähteä riparille koraani kassissaan. 

Meille tuli Elma Pesonen. Kissoja on ihan liikaa, mutta niistä on toisinaan iloa itselle ja nuorisolle.

Aloin kärsiä keskiäkäisyydestä yhä enenevässä määrin.

Toisinaan auttavat iltakävelyt, toisinaan eivät.

Luin kohtalaisen paljon.

Ainoa uudenvuodenpäätös vuodelle 2016, jonka kykenin pitämään: kirjasin ylös jokikisen alusta loppuun asti lukemani kirjan.

Olen vuoden aikana lukenut 151 kirjaa - mikä on jotenkin yllättävän paljon. Kesken jäi varmaan toinen mokoma.

Luin sekä suomeksi että englanniksi. Alkuvuodesta ekstremematkailua, keskivaiheilla chiclitiä, loppuvuodesta vanhoja tuttuja. 

Silmäilin lukemiani - en osannut valita yhtä ylitse muiden.

Luen tällä hetkellä mieluiten matkakertomuksia ja elämäntarinoita, fiktio ei oikein uppoa.

Tämän luen luultavasti uudelleen:

Claire Dederer: Elämäni asennot

Raha: huomasin vuoden mittaan murehtivani rahaa enenevässä määrin, se vain valuu sormieni lävitse.

Katsoipa asiaa miltä tahansa kantilta, taloudessamme elää neljä aikuista ja yksi nuori. Vaatteet ja ruuat hankitaan aikuisten kokoina ja annoksina: se näkyy finanssissa sitä kuluu, pyykkikorissa aina täynnä koska vaatteet ovat niin isoja, ruoka ei riitä aikuiskokoiset annokset.

Harrastin kulttuuria Rouva Kepposen ja Nollavaimon kanssa.

Nautin sekä kulttuurista että miellyttävästä rouvaseurasta.

legendaariset lasit

Kärsimme massiivisen kodinkonerikon. Tai itse asiassa useita - kun plarasin tekstejäni. 

Olemme tukeneet suomalaista kodinkonekorjaamoyrittäjyyttä melko ahkerasti.

Kehittelin muistikirjahulluuttani ja totesin, että paperikalenteri eli pullettijournaali on kätevä kapistus.

Hyvin aikein alkanut kuva päivässä  päättyi lokakuun puolivälissä - se on selkein asia, jossa kaamosoireiluni tänä vuonna näkyy.

Melko ahkerasti olen tänä vuonna blogannutkin, tonni tuli täyteen alkuvuodesta. 

Parasta tässä(kin) vuodessa ovat olleet keskenkasvuiset, joiden kanssa ei elämä pääse ainakaan liian tylsäksi.

**

Kiitos kun olet kulkenut kanssani kriizistä toiseen ja kommentoinut - nähdään myös ensi vuonna!