maanantai 19. joulukuuta 2016

Välihuutelu: pullettijournaali eli paperikalenterin paluu

Monta vuotta sitten otin käyttöön tabletin ja sähköisen kalenterin. Se tuntui jotenkin modernilta ja hienolta ja ajantasaistavalta systeemiltä, niin monin verroin paremmalta kuin perinteinen paperikalenteri.

Hiljalleen koko taloutemme on omenoitunut; tällä hetkellä kaikilla perheenjäsillä on käytössään jokin aparaatti, josta pääsee talouden yhteiseen sähkökalenteriin. Kauniina ajatuksenani on ollut, että jokainen omalta osaltaan täydentää yhteistä kalenteria, seuraa sitä ja on lakkaamatta kärryillä siitä, mitä taloudessamme tapahtuu.

Katinvillat.
Kalenteria täydentää kaksi henkilöä ja seuraa yksi.

Sillä yhdellä on siis päässään viidet tulot ja menot ja kaikenmoista yleistä hoidettavaa sen lisäksi, kuupassa alituinen ruuhka ja riittämättömyys.
Loppukesästä hermostuin ja kaivelin kaapistani käyttämättömän muistikirjan, piirsin sinne itse kalendäärin ja rupesin pitämään ihan itsekeksittyä pullettijournaalia.

Fiksummat blogistit - kuten Tuula Oman katon alla - tietävät, että bullet journaling on alati kasvava trendi, joka kuulemma helpottaa päänsisäistä ruuhkaa huomattavasti.
Minä en aivan hahmota virallisen bulletjournalin systeemiä - siinä on minun makuuni liikaa erilaisia symboleita ja sääntöjä ja sisällysluetteloita, mutta kalenterin tarvitsen hillitsemään kuupparuuhkaa.

Tein paluun paperikalenteriin: minusta tuli indiepullettijournalisti.





Syksyn pullettijournaalini oli täysin blanko muistikirja. Oikealle sivulle piirustelin viikkokalenterin, vasemman puolen jätin tyhjäksi sekalaisille post-it-listoille.

Keräsin kirjaani sekalaisia muistilistoja: kunkin viikon tehtäviä, ruokasuunnitelmia, muistettavia, tulossa olevia tärkeitä päivämääriä, vinkkejä kiinnostavista kirjoista, ruokaohjeita, lahjavihjeitä. 
Pitkästä pitkästä aikaa olin kartalla elämässäni.
Olen nähtävästi listaihminen.




Mitä lähemmäs vuodenvaihde on hiipinyt, sitä selvemmäksi on käynyt se, että en aio ehkä ikinä enää elää ilman ihan oikeaa muistikirjaa/kalenteria - sekä myös se, etten halua piirtää koko kalenteria ihan itse ja omin pikkukätösin.




Tulevan kalenterin piti täytää liuta vaatimuksia: sen pitäisi olla sopivan iso ja pieni yhtäikaa, riittävän kevyt ja ohut, viikkonäkymällä ja isolla muistiinpanotilalla.
Kuminauhasulkija on ehdoton.

Uutteran vertailun - tuli ihan teini-ikäinen olo, kun hengailin alvariinsa kirjakaupoissa -  jälkeen valitsin Moleskinen A5-kokoisen Tenavat-kantisen viikkokalenterin.
Kalenterin alkulehdiltä löytyvät kuukausisuunnitelmat, viikkoaukeaman vasemmalla puolella näkyvät päivät, oikea puoli on tyhjä muistiinpanoja varten.

Huonompi hommeli on se että kalenteri täyttyy jo nyt pelottavaa vauhtia.
Mutta nyt olen sentään orbanisoitunut.







orbanisaatio (sit. a.a.milne) toimii ja tekee mukavan olon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti