seminaarikriizi

Olen päättänyt tänä vuonna olla aktiivinen, itseäkouluttava ja energinen työelämässä, siksi olen reilun viikon päästä menossa työseminaarihässäkkään Tompereelle nääs jos se nyt jotakuta kiinnostaa hakemaan inspiraatiota ja muuta sensemmoista.

Ihan olen jännän äärellä, kun olen vapaaehtoisesti verkostoitunut semmoisesti että olen oikein etukäteen ja sopimalla sopinut huonekaveruudesta yhden kohtalotoverin kanssa, vaikka olisin työnantajan puolesta saanut ottaa oman komeron. aiemmin olen aika usein onnistunut saamaan oman komeron joka tapauksessa, koska alalla podetaan ankaraa naispulaa. Ja yhdessä pidemmässä koulutuksessa johon kuului toistakymmentä lähijaksoa puolentoista vuoden aikana huonekaverini luovutti heti ekana iltana. Kyllä ei silloin kovastikaan harmittanut.

Olen ihan monta päivää ollut tralla-laa ja onpas metkaa jopa siinä määrin että esimies kysyi, onko minulla kotona kaikki kunnossa kun olen niin halukkaasti menossa vaikka mihin koulutuksiin ja minä sanoin että on mutta tämä on aktiivisuuden, energisyyden ja yleisen joon teemavuosi, niin on paljon kivampaa.

Viime lauantaina yhtäkkiä tajusin että hempuriainen sentään, se huonekaveruus tarkoittaa ihan oikeasti sitä että joudun jakamaan yötilan Jonkun Toisen olkoonkin vaikka kuinka mukavan ihmisen kanssa.
Ei muuten mutta en omista yhdenyksiä kohtalaisen ehjiä pyjamanpöksyjä.
Edelliset pyjamanpöksät olen hankkinut siihen pitkään koulutukseen, jonka huonekaveri luovutti ja pyjamanpöksät ovat myös nykyisellään jossain määrin luovuttaneet.
HraH kyllä sanoi että kyllä sä mulle kelpaat ihan noin ja se on toki kauniisti sanottu, mutta se ei varsinaisesti ratkaissut hiutuneispöksykriiziä.


Kyllä tulee aktiivisuus ja energisyys ihmiselle kalliimmaksi kun pitää investoida pyjamapöksyihin.