tiistai 17. tammikuuta 2017

seminaarikriizi



Olen päättänyt tänä vuonna olla aktiivinen, itseäkouluttava ja energinen työelämässä, siksi olen reilun viikon päästä menossa työseminaarihässäkkään Tompereelle nääs jos se nyt jotakuta kiinnostaa hakemaan inspiraatiota ja muuta sensemmoista.

Ihan olen jännän äärellä, kun olen vapaaehtoisesti verkostoitunut semmoisesti että olen oikein etukäteen ja sopimalla sopinut huonekaveruudesta yhden kohtalotoverin kanssa, vaikka olisin työnantajan puolesta saanut ottaa oman komeron. aiemmin olen aika usein onnistunut saamaan oman komeron joka tapauksessa, koska alalla podetaan ankaraa naispulaa. Ja yhdessä pidemmässä koulutuksessa johon kuului toistakymmentä lähijaksoa puolentoista vuoden aikana huonekaverini luovutti heti ekana iltana. Kyllä ei silloin kovastikaan harmittanut.

Olen ihan monta päivää ollut tralla-laa ja onpas metkaa jopa siinä määrin että esimies kysyi, onko minulla kotona kaikki kunnossa kun olen niin halukkaasti menossa vaikka mihin koulutuksiin ja minä sanoin että on mutta tämä on aktiivisuuden, energisyyden ja yleisen joon teemavuosi, niin on paljon kivampaa.

Viime lauantaina yhtäkkiä tajusin että hempuriainen sentään, se huonekaveruus tarkoittaa ihan oikeasti sitä että joudun jakamaan yötilan Jonkun Toisen olkoonkin vaikka kuinka mukavan ihmisen kanssa.
Ei muuten mutta en omista yhdenyksiä kohtalaisen ehjiä pyjamanpöksyjä.
Edelliset pyjamanpöksät olen hankkinut siihen pitkään koulutukseen, jonka huonekaveri luovutti ja pyjamanpöksät ovat myös nykyisellään jossain määrin luovuttaneet.
HraH kyllä sanoi että kyllä sä mulle kelpaat ihan noin ja se on toki kauniisti sanottu, mutta se ei varsinaisesti ratkaissut hiutuneispöksykriiziä.


Kyllä tulee aktiivisuus ja energisyys ihmiselle kalliimmaksi kun pitää investoida pyjamapöksyihin.





9 kommenttia:

  1. Oi, tuo on niin totta! Munkin pitää satsata uusiin pyjamapöksyihin ja -paitaan, että kehtaan ensi kuussa majoittua yhden kaverin kanssa samaan tilaan. Kriisi!!

    Mutta iso kannatus Tampereelle, tänne kannattaa aina tulla :)

    VastaaPoista
  2. Hah mulla olisi sama ongelma jos siis pääsisin tuollaiseen työseminaarintynkään (koskaan?).

    Mun yöhousut (joita on siis kaksi kpl) ovat molemmat pepusta lököttävät, polvipussiset makkarat ja flanellia (pehemydessään suorastaan silittävät raajojani). Aion vaihtaa ne vasta sitten kun elämääni tulee THE mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun elämäni The Mies arvosti ilmeisesti aika korkealle pöksäni, joiden hiutumista ahteri somasti pilkottaa ;)

      Poista
  3. Minä reissaan kavereiden kanssa, eikä mulla edes ole pyjamapöksyjä :D :D
    Kuolisin kuumuuteen, jos vetäisin sellaiset jalkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kaverit onkin eri asia :)

      yöpaituliin (jaiks mikä sana) kuristuisin takuuvarmasti.

      Poista
  4. Siis herranen aika. Nukutteko te ihmiset pöksyissä. Mä nukun jopa seurassa vaan pikkupökissä. Hienotunteisuussyistä vieraampien seurassa pukeudun t-paitaankin. JA kärsin.

    Mutta ootpas reipas tralalala-ihminen. Oi kun ottaisin oppia susta. Mun tuurilla sanoisin sen JOOn vaan väärässä kohtaa. Tyyliin joku mies kysyy et mennäänkö vaakamamboo harrastaan salaa, niin olispa ikävä kuule kotona selitellä et Marika käski sanoo kaikkeen Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä palelen aina iltaisin niin järjettömästi, että välillä nukun tuplapöksyissä ja -paidassa :)

      JOO:n suhteen täytyy toisinaan harjoittaa jonkinasteista suodattamista. Vieraille miehille ja kaikille teineille kannattaa ensin sanoa EI.

      Poista
  5. Tervetuloa Tampereelle! :-)

    Mä olen vielä sen verran villiintynyt pikkulapsiajan päättymisestä perheessä, että nukun yksin aina kun voin. En totta puhuen tiedä mitään ihanampaa.

    VastaaPoista