*
Töissä koko viikko iltahommia.
En tykkää olla iltaisin poissa kotoa, vaikka tykkäänkin tästä osa-alueesta työssäni.
Luin bussilukemisena Kukkaron kuningatar - ihan oivallinen näkökulma henkilökohtaiseen talouteen.
Olisi mukavaa ansaita jonkin verran enemmän tai vielä mieluummin tietysti paljon enemmän mutta aika haluton olen luopumaan ajastani. Tässä kirjassa (ja valmennusohjelmassa?) lähdetään liikkeelle nimenomaan pikemminkin suhtautumisesta rahaan, työhön ja aikaan kuin varsinaisesta säästämisestä.
Opus haastaa pohtimaan omaa suhtautumistaan rahaan ja talouteen, miettimään arvomaailmaansa ja sitä, elääkö arvojensa mukaan.
Tuottaako tehty työ arvojen mukaista kulutusta vastaavan määrän rahaa?
Kirjan näkökulma on ehdottomasti terveellisellä tavalla haastavampi kuin perinteinen säästämisohjeistus: kilpailuta sähkösopimus en pysty koska taloyhtiön sähkö kilpailuta puhelimet halvin tällä hetkellä tarjolla oleva; harmittaa kun muutama vuosi sitten annoin söötin pojan huijata minut pois liittymästä jota ei enää ole ja joka olisi ollut kuitenkin edullisempi leivo itse leipäsi ja ota eväät töihin kyllä vain, käytä kirjastoa ja irtisano turhat lehtitilaukset.
Tämän kirjan näkökulmasta katsottuna ansioni, kulutukseni ja arvoni kohtaavat kyllä: ansaitsen riittävästi ruokkiakseni teinit melko terveellisesti ja olen kotona siinä vaiheessa kun keskenkasvuinen tulee itkien kotiin, koska opettaja se kehvatsun ääliö huokaisi hänelle. Huokaisi. Että julkeaakin.
*
Nyt aloitin bussilukemisena Lemmen ilot ja sydämen salat - suomalaisen rakkauden historiaa. Seikkailen parhaillaan keskiajalla.
Minä naitan sinulle tyttäreni kunnialliseksi emännäksi, jolle kuuluu puoli vuodetta, lukot ja avaimet ja kolmannes irtaimistosta, jonka Te omistatte tai voitte tulla omistamaan, ja kaikki se oikeus, joka on Uplannin lain mukainen ja jonka Pyhä Erik antoi; nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
(Kuningas Kristoferin maanlaki, Naimiskaari, 8. luku.)
*
Aika paljon olen ehtinyt bussissa tänä vuonna jo lukea.
Ihanaa viikkistä!
VastaaPoista