Tutoriaali: how not to

Olen yrittänyt lietsoa itseäni fillarikauteen pikkuhiljaa.
Olen yrittänyt fiilistellä muistoillani, houkutella itseäni uusilla haaveilla ja hankinnoilla (sadeasu!) ja lupauksilla uusista hankinnoista jahka kausi käynnistyy. Työlästä on.

Olen jo muutamaan otteeseen yrittänyt kaivaa pyörän kellarista esiinkin, mutta aina juuri silloin tulee megalomaaninen lumimyräkkä.
Maanantaina illansuussa onnistuin päihittämään lumimyräkän muutamalla tunnilla ja pääsin pienelle iltakierrokselle, tästä riemastuneena kokosin vinkit

Pyöräilykauden korkkaaminen pitkän ja pimeän talven jälkeen - ÄLÄ

- pukeudu liian lämpimästi. Kahdet villahousut ovat ihan varmasti liioittelua, vaikka muuten aina paleltaakin. Ja se kotipaidaksi alennettu tasaraitapaita ei ole talven aikana muuttunut yhtään sen paremmaksi sporttivaatteeksi, se hikoontuu ja tuntuu ihan yhtä ikävältä päällä kuin syksylläkin.

- jätä kypärää säätämättä. Ainakaan jos keskenkasvuinen on kähveltänyt sen luistelutunnille lainaan. Se puristus päässä ei hellitä minuutin päästä, ei vartin päästä eikä millään muotoa ennen kuin ihan oikeasti riisut sen kypärän

- pistä puhelinta housuntaskuun. Sekään ei muutu matkan mittaan yhtään sen mukavammaksi.

- aja täysillä sitä ylämäkeä jota et jaksa ajaa täysillä edes huippukunnossa.

- aja täysillä edes tasamaata koska et todellakaan ole huippukunnossa ja sitä paitsi ne villahousut ja se typerä paita hiostavat.

- mene suihkuun jäähdyttelemättä kaikessa rauhassa. Jos alkaa huimata, silmissä sumenee ja joka puolelle tulee huono olo ja tekee mieli vannoa ettei enää koskaan ikinä milloinkaan pyöräile, se voi mahdollisesti johtua ihan vain siitä että liian raju lämpötilavaihtelu pistää verenpaineet sekaisin.


Puolen tunnin peruslenksa meinasi olla vähän liikaa.
Olin ihan valmis myymään pyörän pois kokonaan,  ja ehdin jo vannoa etten koskaan ikinä milloinkaan liiku mistään mihinkään muutoin kuin bussilla.