Mitä enemmän asiaa mietin, sitä tärkeämpänä pidän sitä että on valinnanvapaus.
Ihan todellinen valinnanvapaus.
Sitten jonain päivänä kun minä olen vanha raihnas ja kärttyisä, haluan kyllä valita.
Haluan valita mitä ruokaa syön, enkä ottaa automaattisesti jotain savivellin väristä höystöä.
Haluan valita menenkö ulos vai en ja usein teen toisella tavalla kuin yleensä. Ihan kiusaksi vain.
Haluan valita, osallistunko fysioterapeuttisesti aktivoivaan askarteluun vai en. Aika usein en. Mutta voin heitellä niitä hamahelmiä pitkin.
Haluan väitellä ja kinastella.
Haluan valita, mitä puen päälleni ja milloin. Aamupala kuuluu syödä yöpaitasillaan. Vasta sitten puetaan.
Haluan valita, menenkö kirkkoon tai konserttiin ja millaiseen konserttiin. Ja en halua katsoa klassikkodraamoja vaan slapstick-komediaa, koska se on hauskempaa.
*
Kaikkein eniten mietin tuota syömäpuolta.
Kyllä on niin että sellaisen laitostetun ruokailun aika on ohi. Miksi ihmeessä pitäisi olla vain yhtä ainutta ruokalajia, jonka joku muu on päättänyt?
*
Vastaus kysymykseesi: Koska raha.
VastaaPoistavalitettavasti.
PoistaAina vain raha.
Ihana postaus, minäkin haluan valita, minäkin haluan päättää mahdollisimman loppuun saakka itsestäni. Pelkäänpä silti etten saa valita enkä saa päättää.
VastaaPoistauskotaan kumminkin siihen, että meidän sukupolvemme pääsee valitsemaan ja päättämään!
PoistaItse pitää valinnat tehdä, muuten saattaa tulla itselle ja muille vain paha mieli. Mä haluan luottaa siihen, että tulevaisuudessa ruokahuoltokin on paljon parempaa kuin nyt. En ymmärrä miksi ei olisi, kun älyä ja taitoa meillä on olemassa.
VastaaPoistasamaa mieltä. Haluan uskoa inhimillisyyteen, ja valinnanvapaus - vaikkapa ruokailun suhteen - on mielestäni aivan keskeinen osa inhimillisyyttä.
PoistaLäheiselläni on työn puolesta kokemusta kroonikkosairaanhoidosta ja vanhainkotien arjesta. Hän aina muistuttaa: "Laatikaa itsellenne hoitotahto, tehkää hoitotestamentti, kirjatkaa ylös kaikki arkisetkin toiveet. Jos toivotte, että sitten kun ette kykene enää itse kertomaan tai edes tahtomaan, varpaankyntenne lakataan kesäisin vaaleanpunaisiksi, kirjatkaa se ylös. Jo nyt."
VastaaPoistaNäin pitäisi varmaan toimia.
olet ehdottomasti oikeassa.
PoistaSarjassamme tarttis-tarttis, ja erityisesti tarttis kysellä läheisiltään, onko heillä hoitotahto ja -testamentti tehtynä. *huokaus*
Vanhuus ja rapistuminen on pelottavaa, etenkin kun sen on nähnyt läheltä, sen haurauden ja elämän kuihtumisen. Pitänyt kädestä sitä yksinäistä kuolevaa jonka perheen piti jo palata takaisin töihin toiselle puolelle maata.
VastaaPoistaTäällä onneksi useimmiten saa jo valita ruokansa, mutta hoidettavana on rankkaa olla jonkun toisen armon ja tahdon varassa.
veikkaan että valinnanvapaus tulee vielä korostumaan; meidän sukupolvemme on oppinut valitsemaan, tekemään valintoja ja vaatimaan valinnanvapautta.
PoistaYksinäisyys puolestaan on ihan järkyttävän surullista. Toivottavasti ei tarvitse kuolla yksin.