Iltapäiviemme iloksi laatulehti kirjoitti jutun palkkaköyhyydestä.
Vihdoinkin sana sille, mitä olen: olen palkkaköyhä.
Saan työhöni ja työmäärääni nähden ihan kelvollista palkkaa, mutta siitä huolimatta olen varmaan vuoden verran ainakin ihmetellyt, mihin raha valuu.
Se vain ei tunnu riittävän.
Tai riittäähän se, kaikkeen siihen mitä tarvitaan.
Mutta nihkeästi.
Teoriassa ruokakuntamme koostuu tällä hetkellä kahdesta työsskäyvästä aikuisesta ja kolmesta alaikäisestä lapsesta.
Käytännössä ruokakunnassamme jääkaapin ovea kitisyttää neljä aikuisenkokoista ja yksi urheileva keskenkasvuinen.
Teoriassa ruokakuntamme vaateostoksia tehdään kahdelle työssäkäyvälle aikuiselle ja kolmelle alaikäiselle lapselle.
Käytännössä vaateostoksia tehdään viidelle aikuiselle.
Teoriassa ruokakunnassamme on kolme koulua käyvää tai opiskelevaa henkilöä.
Käytännössä ensi syksystä asti vain yksi kuuluu maksuttoman perusopetuksen piiriin.
Taloutemme kaksi aikuista elättää viittä aikuista.
Sekä teoriassa että käytännössä.
Niin tuttu tunne... Kyllä se pidemmän päälle ahdistaa, kiukuttaa ja pistää angstaamaan, kun aina on samaa penninvenyttämistä ja mitään ei jää sukanvarteen. Saati, että voisi tehdä asioita, joita oikeasti todella haluaisi (kuten ottaa ja lähteä lomalle jonnekin perheen kanssa tai edes yksin). Iso mur.
VastaaPoista:(
PoistaPienituloiselta riivitään aika rajusti joka suunnasta. Pitää Suomi pelastaa ja sähkö-ynnämuidenyhtiöiden pomot pitää osingoissa. Ei vain tuo poliitikkojen logiikka ihan mene ymmärrykseen, että iso osa porukasta köyhdyttämälläkö maa saadaan nousuun...(ja minusta kun maa on ollutkin ihan riittävän korkealla)
VastaaPoistaapua, tästä ajatuskulusta lähtee verenpaine vaaralliseen nousuun.
PoistaMutta totta, juuri tuolta yhteiskunta tällä hetkellä vaikuttaa, valitettavasti
Täällä toinen palkkäköyhä huhuilee! Tänään oli taasen se tili tuli tili meni -päivä ja silmät puoliummessa uskaltauduin katsomaan paljonko laskujen jälkeen jäi. Ei ollut montaa sataa.
VastaaPoistaNoo, mä olen "onneksi" niin syvällä alhossa että saan tukia tässä välissä ennen seuraavaa... ;-)
:(
PoistaMinun on vaikea ymmärtää sitä, että yhteiskuntamme on ajautunut siihen, että täysipäiväisellä työllä ihmisillä on vaikeuksia elää. Pääkaupunkiseudulla vuokrat sekä asuntojen hinnat ovat karanneet aivan käsistä. Jos hakukoneeseen laittaa 3h+k maksimivuokraksi 1000€ Helsingissä, niin tuloksia tulee 14 kpl.
VastaaPoistatotta, tämä on aivan liian iso yhteiskunnallinen ongelma!
Poistaminulle tämä yksityistalousasia ei ensisijaisesti ole yhteiskunnallinen asia. Omalla kohdallani kyse on ennen kaikkea siitä, etten kertakaikkiaan vain meinaa uskoa sitä, että lapset ovat kasvaneet, ja kuluttavat myös tietysti suhteessa enemmän.
VastaaPoistaOma sielu ei pysy kasvun perässä.
Mutta kaikki nuo palkkaan, talouteen ja rahaan liittyvät yhteiskunnalliset ja poliittiset aspektit, joita tässä on noussut esiin, ovat totta. Valitettavasti.
Ja vahvasti olen sitäkin mieltä, että jollain tavalla vinoutuneelta tämä meidän yhteiskuntamme tällä hetkellä näyttää.
Voi olla että asiat ovat ollet ihan yhtä kehnosti aiemminkin, mutta totisesti, yhteiskuntamme ei tällä hetkellä näyttäydy ainakaan minusta hyvinvointivaltiona.
Joo, meillä eletään kanssa sitä todellisuutta, että kaksi koulutettua aikuista paiskii töitä vakituisissa työsuhteissa, mutta penninvenytys on jatkuvaa.
VastaaPoistaTässä tilanteessa sitä kai voisi tehdä joitakin valintoja. Vaikkapa asua kolmen lapsen kanssa pienessä kerrostalokolmiossa jossakin kaukaisessa lähiössä. Tai kieltää lapsilta muut harrastukset kuin seurakunnan shakkikerhon.
Mutta. Vaikka me ei ihan noita ratkaisuja olla oltu valmiita tekemään, niin meidän elintaso ja kulutustottumukset ovat muuten todella maltillisia. Se vaan ei riitä. Koska meillä on Suomessa aloja, sektoreita ja TES:ejä, jotka pitävät yllä näitä ns. matalapalkka-aloja.
Tästä aiheesta voisi paasata pitkäänkin, mutta toteanpa vain saman kuin joku toinen tuossa aiemmin, että tili tuli ja tili meni... Yritä tässä nyt sitten pitää osaltasi kansantalouden rattaita pyörimässä.
Sanni, totta. Tämä on vaikea asia.
PoistaOmat tuloni ovat pienet, siitä ei pääse mihinkään. Teen työtä johon olen taatusti ylikoulutettu, mutta työaikani on vain 30h/vko - ja se on minulle se tärkein juttu. Mieluummin vähemmän rahaa ja enemmän aikaa.
Mies on keskituloinen.
Minua hiertää (monikin asia) mutta eniten ehkä se, että päivittäistaloudessa täytyy vetää todella kireälle. Päivittäiselämä täytyy suunnitella ja pohtia, tili-tuli-tili-meni on todellisuutta.
Mutta: Me olemme kumpikin taloudenpidossamme todella varovaisia, laitamme jatkuvasti rahaa säästöön ja rahastoihin ja ties mihin, asumiskulut ajettu mahdollisimman alas (kaukaisessa lähiössä, pieni asunto); lasten harrastukset ovat kohtalaisen edullisia (nauratti ihan älyttömästi tuo seurakunnan shakkikerho, koska mies kävi välillä sellaista ohjaamassa...) ja tästä syystä ajattelen, että en oikeastaan voi valittaa varsinaista pienituloisuutta.
Niin kauan kuin meillä on varaa säästää, ei oikeastaan ole varaa kovasti valittaa.
Siitä kyllä olen samaa mieltä, että keski- ja pienituloiset ajetaan turhan ahtaalle. Jollain tavoin nyt tehtävät päätökset eivät oikein tunnu sisällöltään aukeavan ja näyttäytyvät kovin epäreiluina juuri pieni- ja keskituloisia kohtaan.
Täsmennettäköön, että olemme innokas shakinpelaajaperhe. :-) Kirkkoonei kuuluta, mutta muuten seurakunnan shakkikerho voisi ihan oikeasti olla vaikkapa meidän 9-vuotiaamme harrastus. :-)
Poista30 h / vko kuulostaa hyvältä arvovalinnalta ja panostukselta asioihin, jotka lopultakin ovat elämässä aika tärkeitä.