Ensimmäiset kahdeksantoista vuotta

Lapsesta tuli aikuinen. 

Jotkut ehkä muistavat, että kaikenmoisten lipsahdusten takia lapsukainen vietti syntymäpäiväänsä matkoilla, vieläpä semmoisilla matkoilla, joilla minä en ollenkaan ollut mukana, vaikka olisinkin aluksi halunnut.

Vaan sinne se lähti reissullensa kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin ihmettelemään sitä tosiasiaa, että minulla on aikuinen lapsi.

Jollain metkalla tavalla minulle tuli vapaa ja vapautunut olo.
Totta, kyllähän se tuossa nurkissa pyörii ja sitä pitää ruokkia, rakastaa, rahoittaa ja rauhoittaa (nämä ohjeet antoi koulun reksi abivuotta varten) vielä pitkään ja hartaasti.
Oloni on silti vapautunut.

Nyt minä olen opettanut sille kaiken sen, mitä voin ja osaan ja sen on itse osattava jatkossa kantaa vastuu tai osattava kysyä neuvoa.
Vaikka kuinka haluaisin, en voi enää sen puolesta selittää mustaa valkoiseksi tai valkoista mustaksi.

Kilistin itsekseni lasillisella kupilvaa ja ajattelin, että kaikki tämä on katkeransuloista.