pääsiäisjälkeispostaus - pienestä farssista toiseen

 Aloitin pääsiäisenvieton jo keskiviikkona omalla henkilökohtaisella lomapäivällä. Keittelin mämmiä, siivoilin, oleilin ihan kaikessa rauhassa.

Kuten tavallista, hohdokkaan säkenöivä elämäni kääntyy yleensä lähemmäs farssia kuin seesteistä glooriaa. En muistanut yhtään, millä ohjeella olin mämmiä aiemmin keitellyt, mutta ovelasti päättelin, että martat varmaan osaavat kaiken.
Osaavat kyllä, toki.
Sellainen pieni epäkohta tosin oli, että marttain annos oli mitoitettu keskisuuren pohojaalaisen suvun tarpeisiin, ei pieneen kerrostalokeittiöön: piti yhtäkkiä kaivella kaapeista lisää kattiloita ja lopulta hypätä kesken kaiken reseptistä toiseen.

No, sitten oli mämmiä yllin kyllin. Sekä pitkälleperjantaille että pääsiäiselle ja osalle lähisukuakin siitä riitti.

Korkkasin perjantaina lenkkikauden ja pyöräilyeväsretkikauden. 

Pyöräilyeväsretkikauden korkkasin fillaroimalla toiselle puolelle kaupunkia katsomaan lapsen ulkokiipeilytreeniä.

Kuten tavallista, hohdokas ja seesteinen vaihtui kepeään farssiin:

Kumpikaan meistä - sen pahemmin minä kuin lapsikaan - ei ottanut huomioon sitä, että suomalainen metsä on melko suuri ja potentiaalisia kiipeilykiviä on kohtalaisen paljon. Ja jos kiikkuu seinällä, ei pysty vastaamaan puhelimen viesteihin.

Pörräsin ympäri metsää fillarillani löytämättä pikku-kiipeliä.

Aloin palella niin, että kostoksi söin eväät ihan yksin ja käännyin kotimatkalle.

Kun lapsukainen kotiutui treenistä, kävi ilmi että olin ollut ihan muutaman kymmenen metrin päässä kiveltä.

Hyvin olivat maastoutuneet. Ja hiljaisiakin olivat, mitään ei kuulunut vaikka korvat hörössä olin siellä metsässä polkeillut.

Linnut lauloivat ihanasti, ja olisin siellä istuskellut vaikka kuinka, ellei olisi ollut niin vietävän kylmä.

Suostuin lauantaina juhlimaan synttäreitäni. 

Lapsukainen leipoi kakun, joten siitä ei kumminkaan tullut farssia, vaan oikeinkin hohdokas ja säkenöivä, ja kaiken lisäksi hyvänmakuinen.

Kävimme lauantai-iltana hraH:n kanssa kahdenkeskisellä illallisella ja melkein varasimme kesäksi yhteisen kahdenkeskisen matkan.

Tästä sentään saadaan aikaiseksi vielä perinteinen farssi, koska aina kun alamme puhua matkasta, puhumme matkasta Italiaan. 

Aina kun puhumme Italiasta, päädymme Kreikkaan ja vielä todennäköisemmin emme päädy minnekään. 

Harrastamme nimittäin niksipirkkamatkailua, mikä tarkoittaa sitä että plaraamme läpi erilaisten matkatoimistojen tarjontaa ja huokailemme ihastuneina kykenemättä kuitenkaan tekemään päätöstä, saati sitten varaamaan yhtään mitään. 

Sunnuntaina nuoriso lähti erikseen suostuttelematta pääsiäiskirkkoon, koska se on perinne ja aina me tehdään niin mutta kieltäytyi jo etukäteen kirkkokahveista koska me ei koskaan tehdä niin.

Sekin oli melko farssitonta, paitsi että yksi meni bussilla, yksi käveli ja kolme pyöräili ja olimme kaikki perillä eri aikoihin. 

Papistokaan ei ollut ihan kartalla siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua, niin että oli vähän räpellystä tällä kertaa kirkonmenot. 

Yhden nuoren mielestä oli saarnassa ovela tiiseri, että mitä sitten tapahtui, sen kuulette helluntaina. 

Söimme nyhtöpossuhampparit pääsiäisen kunniaksi. 

Ja koska tämä on pääsiäispostauksen tapainen, niin tässä ovat ne pakolliset tulppaanit - niihinkään ei sisälly muuta farssia kuin se, että oikeastaan pidän ruusuista enempi ja olisin ottanut niitä, mutta kaupassa oli vain tulppaaneja.