viisikkokakkuoivallus

Häpeällistä tunnustaa, mutta en ole koskaan lukenut Viisikoita. 

Lapsena ajattelin että ne ovat liian pelottavia ja aikuisena en ole saanut aikaiseksi.

Käsittääkseni niissä kirjoissa on rikos ja ne ratkovat sitä menemällä eväsretkelle. 

Keskeisen tärkeää on se, että retkellä on mukana kakku.

Olisipa kyllä päheää mennä eväsretkelle ja vasussa olisi kokonainen täytekakku! 

Ihan näen silmissäni sellaisen soikean pajukorin missä on kaksiosainen nouseva kansi ja punaruudullisen liinan ja sen että joku niistä retkeläisistä nostaa sieltä korista kauniin runsaan kermakakun, pursotuksineen kaikkineen. 

Ehkä siinä on mansikoita päällä.

Luultavasti.

Siskollani on tänään synttärit ja hän on ulkoilevaa, luonnossaviihtyvää ihmistyyppiä.

Mikäpä siis paremmin sopisi juhlien puitteiksi kuin eväsretki?

Sekalaisista syistä - enimmäkseen lasteni ja vallitsevien sääolosuhteiden aiheuttamista - alkuperäisen suunnitelman mukainen  lämmin lounas ja karhunkierrosvaellus  -luontoretkemme piti laittaa ruokaa laavulla tai nuotiopaikalla on tiivistynyt pikaiseksi piipahdukseksi meren rantaan, mutta kyllä sentään pitää synttäreillä olla kakku ja eväsretkellä myös.

Yhtenä yönä murehtiessani elämää yleensä oivalsin, miten Viisikkohenkinen täytekakku saadaan mukaan eväsretkelle - ja se käy näin:

TUTORIAALI: Viisikkoeväsretkikakku

Paistetaan kääretorttupohja. (esim. lasillinen kananmunaa, lasillinen sokeria, lasillinen jauhoja + leivinjauhetta ripaus)

Otetaan sopivankokoinen rasia - meiltä löytyi tyhjä jäätelörasia.

Leikataan kääretorttupohjasta oikeankokoinen pala, kostutetaan.

Täytetään sopivilla täytteillä

Lisätään kerroksia niin paljon kuin rasiaan mahtuu

Kermavaahdotetaan päällinen. 

Tähän olisi pystynyt taiteilemaan pursotuksetkin, jos olisi pursottelevaa tyyppiä. Minä en ole.

Mutta ihan varmalla otan kynttilät tai muita kakunkoristeita taskuuni.

Ja kas! Näin meillä on eväsretkellämme mukana synttäritäytekakku!

Jäätelörasia on senkokoinen, että mahtuu ihan loistavasti pieneen kylmälaukkuumme tai repun pohjalle, ja kakusta riittää pieni siivu jokaiselle retkeläiselle.

Pohjataikinaa jäi sen verran ylikin, että tein yhdelle retkeltä pois jäävälle lapselle oman eväskakun pienenpieneen eväsrasiaan.

Seuraavaksi menen tekemään voileipäkakun samalla tekniikalla.

*

Kyllä arvaan että tästä tulee kesän kuumin hitti, ja kaikki minua taitavammat kakkumaakarit tuotteistavat idean.

*

Tajusin tätä kirjoittaessani, että meillä on myös pajukori, ja kylmälaukkumme mahtuu luultavasti sen sisään.

Kyllä niin tulee päheä retki.