Piknikki on asennekysymys

Siskoni täytti vuosia, ja halusimme tietysti juhlistaa niitä perheen kesken.

Jo tammi-helmikuulla laskeskelimme, että huhtikuussa saattaisi hyvinkin olla kaunista ja aurinkoista ja päätimme, että siskoa juhlitaan piknikkitunnelmissa niin, että pikkukoirakin pääsee mukaan.

Monien yhteensattumien takia jouduimme hylkäämään pidemmät päivävaellukset ja päädyimme lopulta onneksi(!) tekemään eväsretken Ruissalon saarelle, meren rantaan.

Retkipäivän aamuna satoi lunta vaakasuoraan, päivän mittaan tuuli, tuli rakeita, satoi lunta, tuli vettä, paistoi aurinko, satoi, satoi lunta, satoi vettä, satoi räntää.

Piknikki on ennen kaikkea mielentila ja asennekysymys, ja meillähän oli kaikkea, mitä toivoa saattaa:

meillä oli maisema ja joutsenet...

...frakkiin puettu koiraeläin (tietysti koiralla pitää olla juhlapäivänä frakki, millaisina moukkina te meitä oikein pidätte?)

...voileipäkakku

... ja täytekakku johon kohdistuvan probleemin ratkaisin aivan oivallisesti...

...oli pöytäliina ja eväskori...

...oli viirit ja juhlatunnelma

Mitäpä pienestä lumi-räntä-vesisateesta, piknikki on mielentila

*

Kun pakkasimme eväskorejamme autoon ja lähdimme liikkeelle aloin jo kuvitella, miten meistä tulee tervehenkinen eräretkeilyä harrastava ulkoilmaperhe, aloin haaveilla kullanhuuhdonnasta Lapissa ja kaikesta sentapaisesta.

Kaikki mukana olleet nuoret alkoivat reilun puolen tunnin autoilun jälkeen valittaa matkapahoinvointia ja päänsärkyä. 

hmh

onneksi ne viihtyivät retkellä kuitenkin