satunnaistuttavuuksia

minulla on kaikenmoisia satunnaisuustuttavuuksia.

Talvisin bussissa minulla oli Pitkänaamainen Pipo. Se tuli aina puolimatkan pysäkiltä ja istui aina samalle paikalle, selkä menosuuntaan ja kasvot yleisöön ja jäi pois samalla pysäkillä kuin minä ja käveli säntillisen pedantisti töihin.
Yhtäkkiä hän lakkasi kulkemasta bussilla. Sitten näin hänet kerran ihan väärällä pysäkillä.
Taisi vaihtaa työpaikkaa.

Hieno Rouva puolestaan tulee bussin kyytiin samalta pysäkiltä kuin itse tulen ja jää pois paria pysäkkiä ennen minua. Paitsi silloin kun menee labraan.
Kerran hän oli pitkään poissa, melkein koko talven ja kun hän keväällä palasi takaisin, tiesin heti että vaikea sairaus on takana.

Pyöräilyaamuisin minulla kaksi ohikulkukaveria: Kulkee Kädet Selän Takana ja Taluttaa Aina Pyöräänsä.
Kulkee Kädet Selän Takana on mukavantuntuinen herrahenkilö jonka ohitan alamäessä noin 7.32.
Hän kulkee niin jumalattomaan aikaan aamusta johonkin, verkalleen. Kädet selän takana.
Joskus iltapäivisin osumme vastakkain ja tervehdimme.

Taluttaa Aina Pyöräänsä on puolestaan naishenkilö, joka taluttaa aina pyöräänsä. En ole kertaakaan nähnyt häntä pyöräilemässä.
Aika usein ohitan hänet ylämäessä, niin että taluttaminen on kai aika ymmärrettävää, mutta olen kyllä ohittanut hänet tasamaallakin taluttelemassa.
Yksi aamu olin kamalan uteliaalla tuulella ja halusin nähdä, miten matka jatkuu mäen huipulta.
Kuikuilin taakseni mäen huipulla ja suojatiellä ja pyörätiellä ja lopulta ajoin melkein ruusupuskaan, mutta luulen, että hän nousi satulaan siinä kohden kun mäki kääntyi alamäeksi.
eikö kumminkin olisi kivampi kävellä kuin pyöräillä, mietin vaan.