tiistai 2. toukokuuta 2017

Unelmahommeleita

Kirjaston palautuspäivä lähestyi sen verran kovaa vauhtia, että piti pistää kiireeksi Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommien kanssa.

Alkupuolen lukeminen hankasi vastaan, keskivaiheilla vähän innostuin, bloggaamista elinkeinona pohdiskelin. Välillä stoori pyöri ympyrää ja sama asia tuli vastaan moneen kertaan.
Mutta energisiä mimmejä, mitä muutakaan voi sanoa.
Ja järjestelmällisiä.

Osallistun omaan työhöni liittyen täydennyskoulutukseen ja olen muutenkin pohdiskellut omaa päivätyötäni: tarvitsen lisää järjestelmällisyyttä. Olen tehnyt päivätöitäni ja harrastuksiani, perhe-elämästä puhumattakaan, aika lailla pala kerrallaan ja sellaisessa järjestyksessä kun on sattunut sopimaan.
Näennäisryhdikkäästi.
Henkisesti olisin paljon mieluummin kukkaseppele hiuksissani hypähtelevä paljasjalkahippi, mutta hyvin hyvin hitaasti ja piinallisen tuskaisasti olen oppimassa sen tosiasian, että elämä on parempaa, helpompaa ja vapaampaa kun ensin on järjestelmällinen ja suunnitelmallinen.




Pikkuhiljaa olen perhe-elämässä ottanut käyttöön koko seurueen yhteiset PRH-kokukset (kyllä; tuo on oikea kirjoitusasu) ihan vakavissani. Tähän asti olemme prh-kokustaneet lähinnä äänestysaiheista, sellaisista Lintsille-vai-Särkkikseen -tyyppisistä jutuista. Nyt olen yrittänyt koota lauman edes hetkeksi kertomaan ja kuuntelemaan missä kukakin milloinkin on.
Perheen yhteistä kalenteriahan eivät kaikki kuitenkaan lue. ("siihen tulee koko ajan liikaa merkintöjä")

Samanlaista asennemuutosta ajamme läpi työyhteisössä; olisko helpompaa, jos ottaisimme enemmän aikaa suunnittelulle? Olisiko työssämme vähemmän tulipalojen sammuttelua ja enemmän oikeisiin asioihin keskittymistä? (olisi. muutos vain tulee olemaan todella hidas)

Harrastuksiini, tai siihen ainoaan selkeästi kodin ulkopuoliseen juttuun, mikä minulla tällä hetkellä on, olen koko kevään soveltanut samaa järjestelmällisyyden periaatetta.
Siksipä siksi mummopiirini onkin niin voimaannuttava.

Unelmahommia luettuani olen vakuuttuneempi siitä, että olen järjestelmällisyyden suhteen oikeilla jäljillä.

Siitä taas en ole aivan vakuuttunut, onko luovan alan yksityisyrittäjyys juuri se unelmahommeli ihan kaikille. Joillekin on, joillekin ei. Sellaisiakin ihmisiä tarvitaan, jotka tekevät työtä muiden leivissä ja muille.
Mietin usein tämäntyyppisiä selfhelpejä lukiessani, miksi elämän suunnanmuutos ja suuntautuminen kohti omia unelmiaan tarkoittaa järjestään luovan alan yrittäjyyttä? 


*
En vieläkään ole ihan varma, mikä on minun unelmahommelini.



8 kommenttia:

  1. Hyvä pohdinta. Olen tässä varmaan pari vuotta itse pyöritellyt ajatuksia siitä työstä, johon olen päätynyt. Ja miettinyt, että olisiko pitänyt (haluta) päätyä jonnekin muualle. Että onko sitä nykyään ihan luuseri, kun jokainen verisolu ei tihku kunnianhimoa ja palavaa intohimoa johonkin Jännään. Kuten sanoit, niin tarvitaan meitäkin, jotka tekevät töitä muille - kaupan kassoilla, sairaaloissa, asiakaspalvelussa, sähköasentajina jne jne. Se vaan ei ole muodissa nykyään ja siitä ei kirjoiteta kirjoja. Ehkä pitäisi?

    Kivaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu tuo "työ, johon olen päätynyt" - niin mullekin on käynyt. Olen päätynyt tähän, ja antanut tälle hommalle nyt jo kymmenen vuotta elämästäni. Ei viitsisi sitäkään ihan heittää hukkaan...

      Poista
  2. Minä en ainakaan tiedä, että mikä olisi minun unelmahommani. Vaikeahan sitä on tavoitella. Kertonee varmaan minun kohdallani siitä, että moni asia on nykyisessä kohdallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä yritän tehdä nykyisestä työstä unelmallisempaa.
      Arvostan ihan liikaa turvallisuutta ja sitä, että palkan- ja eläkkeenmaksusta huolehtii joku muu. Silloin vaihtoehdoksi jää vain oman työnkuvan muokkaaminen.

      Poista
  3. Sama kirja kesken ja kirjaston palautuspäivä lähenee. Oma unelmahommanikin vielä selvittämättä. Vakkaripaikasta sairaanhoitajana irtisanouduin ja nyt olen yksityinesenä perhepäivähoitaja. En tiedä kuinka pitkään tämä jatkuu. Yrittäjää minusta ei koskaan pitänyt tulla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhepäivähoitajuus kuulostaa kyllä aika mukavalta yrittäjyyden muodolta.

      Poista
  4. Kommentoin aihetta jo tuolla Periaatteen naisen tontilla, mutta haluan vielä täälläkin toistaa, että omalta kohdaltani olen ehdottomasti omissa unelmahommissani kun EN ole yrittäjä enkä minkään sortin vapaa kirjoittaja.

    Minulle vapaus ja intohimo ovat työn sisällöissä ja sen yhteiskunnallisessa merkityksessä, enkä toden totta pane pahakseni, että mulla on niiden lisäksi vakituinen työpaikka, työaika, työyhteisö, työterveyshuolto, säännöllinen palkka ja vuosilomat. Muun muassa. En voisi olla onnellisempi!

    Työssäni en koe kahlintaa enkä rajoitteita, vaan saan ammentaa ammatillista osaamistani niin paljon kuin ikinä irti lähtee. Kehittää ja kehittyä sydämeni kyllyydestä.

    Taidan olla onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmärrän tuon oikein hyvin; on paljon helpompaa elää vapaasti, kun se kuuluisa Joku Muu huolehtii raameista, esim. palkasta. :)

      Poista