maanantaissa mennään, taas

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin hetkeksi pakoon perhe-elämää. Pyöräilin naapurikaupunkiin ja jatkoin matkaani vielä eteenpäin.

Jatkoin ohi kaupungin.

Ohi haja-asutusalueen.

Ohi pientalopellon.

Niin pitkälle että pientalopellot muuttuivat ihan tavallisiksi pelloiksi.

Pyörä olisi kulkenut vaikka kuinka, mieli vaelsi omissaan.

Kun käännyin ympäri, tajusin miksi pyörä oli kulkenut niin keveästi.

Tämä viikko taitaa olla kesän hulluin viikko: ulkomaan sukuhaara tuli maisemiin eilen, lomatunnelmia puhkuen, nuoriso haluaa tehdä kaikkea, yhdessä ja heti.
Meidän nuoriso-osastostamme leiriläinen lähtee taas leirille, kesäteatterilaisella on viimeinen tiukka harjoitusviikko ennen esityskauden alkua ja yöpymisiä teatteripaikkakunnalla, hraH:lla kohta viikon mittainen ulkomaantyökomennus ja minulla viimeinen työviikko ennen kesälomaa.

Seuraavan kerran koko setti kasassa viikon kuluttua keskiviikkona.
Kaiken rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että hyvä näin.
Johan ne tuossa nurkissa ehtivät pyöriäkin.

Nuorison mielestä minun pitäisi luoda blogiini lastenkasvatuksellinen osio, jossa antaisin feikkejä painokkaita asiantuntijamaisia lastenkasvatusvihjeitä semmoisille ihmisille, joille kohta tulee vauva.