Melkein lukematon

Ennen lomareissua minulta jäi kesken sellainen semisti hyvä kirja, jonka imuun en oikein päässyt sisälle, mutta jota en halunnut jättää keskenkään. Laina-aikakin umpeutui reissun aikana.

Reissun jälkeen pohdiskelin laiskasti että pitää palauttaa se ja yhtä laiskasti tavasin sitä eteenpäin.
Onneksi tavasin.

"Lopultakin hyväksyn sen, ettei ihmisenä olemiseen löydy mitään parannuskeinoa. Epätäydellisyyden tunne on olennainen osa ihmisyyttä. Ja jollei tämä ole rauhaa, niin ainakin hyvin samankaltaista"
Marian Keyes: Säätäen ja soveltaen

Ja joku vielä väittää ettei chicklitistä löydy sanomaa.



ps. vielä parikymmentä sivua lukematta ja kirjasto karhuaa omaansa takaisin. Aion mennä työpäivän jälkeen kirjastolle lukemaan sen loppuun.
Ja maksamaan megalomaaniset sakot



elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

2 kommenttia:

  1. Mä oolen juurikin Marian Keyesin kirjoista joskus saanut noita ahaa-elämyksiä. En siis suostu nolostelemaan vaikka niitä luenkin. En osaa sanoa milloin kasvan chicklitistä uloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keyes on just sellainen kun chicklit-kirjailijan kuuluukin olla: päältä kepeä, sisältä täyttä asiaa.
      Mä en nolostele (enää), koska luen ihan mitä tykkään :) enkä aio kasvaa ulos chicklitistä ihan lähiaikoina. Mä luen ajoittain vielä nuortenkirjojakin.

      Poista