vähäisempien ahistusten nillitys

kyllä kuulkaa ihmistä ahistaa kun sen kylppärissä on tunkka, eikä selviä että missä kohdassa.

Ihan kuin johonkin väliin olisi pieni yksinäinen sukka rutistunut piiloon ja se siellä vuoroin kuivuisi ja kastuisi ja kuivuisi jälleen, ja keräisi itseensä pikkuhiljaa surkeaa tunkan löyhkää.
Vaanin ja vakoilen että missä se sukka tai mikälie voisi kyyristellä piilossa.

Olen pessyt ja kuurannut ja ruokonnut 1) viemärin, 2) suihkuverhon 3) pesukoneen 4) kuivaajan 5) pyykkikaapin 6) seinät ja lattian
Ja kaikkien takaa.
Ja alta, paitsi pesukoneen ja kuivaajan välistä en ole pystynyt.

Aargh.

No, olenpa huomaamattani tehnyt pääsiäissiivon tunkkahuoneeseen.

*

kyllä ahistaa ihmistä myös parveke.

Kun siellä on säkkitolkulla kissanhiekkaa, jonka haluaisi johonkin piiloon ja on niin saita ettei raski ostaa mitään kätevää säilytyspenkkiä.
Sitä paitsi kun ennemmin haluaisi mukavan sohvantapaisen (ei mahdu) ja myös pöydän.
Ja on aina vain pihimpi.

No, huomaamattani silti järjestelin kissanhiekat siistimpään riviin ja vaikka pöytä puuttuu, niin on kumminkin ihan oleilukelpoinen nykyisellään parveke.


*

Kyllä ahistaa myös se, että on päivistä sekaisin.
Miten voikin niin olla?
Tähän mennessä viikossani on - ylettömän toiveikkaasti - ollut jo kolme torstaita.

Ei ole yhtään mukavaa herätä yöllä että jee torstai! Ja sitten huomata että epäjee, maanantai kumminkin!

*

Ahistaa erityisesti liikkumattomuus.
Epätauti joka vain ei tullut on pitänyt minut poissa uimahallilta jo melkein kaksi viikkoa. (samassa sopassa oli epätaudin lisäksi myös lähipiirin ihan todellisia kriizejä)

Yhtenä torstaina tällä viikolla (ks yllä) ajattelin että voisin mennä tänä iltana uimaan, mutta sitten ajauduinkin tunkan- ja parvekkeenselvitysahistukseen (ks vielä ylempää), enkä mennytkään.
Sitten ajattelin että toisena torstaina (ks yllä) tällä viikolla menen aamu-uimaan, mutta sitten muistinkin että minulla onkin tänään torstaina töissä aamutapaaminen, niin en mennytkään.

Epäilen, etten osaa enää uida.
Tai olen itse asiassa aivan varma siitä.
Että kannattaako sitä edes yrittääkään.

*

Lukemisahistus.
Minulla on kirjastosta vaikka kuinka monta kirjaa joiden palautuspäivä on heti pääsiäisen jälkeen.
Haaveilen vaikka kuinka että istuisin parvekkeella mukavassa sohvassa (ks yllä), kahvimuki sievällä pöydällä (ks yllä myös) ja lueskelisin auringonpaisteessa.

Arvaan jo nyt, että ajauduin kaikenmoisiin kurimuksiin, joita en ole yhtään suunnitellut ja jotka vievät aivan järjettömästi aikaa.

Yhtäkkiä kumminkin huomaan että pääsiäisruoho on istuttamatta ja mämmi keittelemättä ja ties mitä kissankynsiä leikkelemättä ja mitä kaikkea muutakin vielä ja sitten teen niitä enkä lue ja joudun palauttamaan kasakaupalla lukemattomia kirjoja ja menemään uudestaan varausjonoon kahdenneksisadanneksi jonottajaksi.

*

Että semmoisia vähäisempiä ahistuksia.
Näille ei ole olemassa pistekertoimia, mutta arvioisin että noin 5 pist. yht.

Pitäisi myös keksiä mitä syödään lähipäivinä.

Katsoin että kaupassa myydään Uuden Seelannin lammasta.
En jotenkaan pystynyt ostamaan sitä, kun tiedetään nyt jo sen verran että teini menee osaksi aikaa kesävaihdostaan lammastilalle.
Tai ehkä pitäisi nyt ostaa ja syödä, kun sen jälkeen nyt ei taatusti ainakaan pysty.