lomanaloituskriizejä

Kriizi 1: väärät herkkuvalinnat

Torstaina rymistin kovalla tohinalla töistä kaupan kautta kotiin. 
Kuten niin kovin usein torstaisin on tapana tehdä.

Lappasin ostoskoriini pussukkatolkulla herkkuja ja karkkeja rippileiriläistä varten.
Pääsin kotiin ja nöyränä annoin kauppakassillisen roskaruokaa sen hyväksyttäväksi.

Myöhemmässä tarkemmassa tarkastelussa se oli ottanut mukaansa nälkävuoden mittaiselle leirille vain yhden karkkipussin, yhden sipsipussin ja sen suklaapatukan jonka olin epämääräisessä hyväntuulisessa rakkaudenpuuskahduksessa ostanut Lehtorille kahvin kyytipojaksi.

Kyllä ovat kavalia ja katalia nuo keskenkasvuiset!




keskenkasvuiskomeron muodonmuutos
Juhannuksen kaaoksesta (alarivi)
riparilapsen omaksi tilaksi

Perjantaina oli ensimmäinen virallinen vapaapäiväni (saldotunteja)

Viimeinenkin kotinurkissa pörhelöinyt keskenkasvuinen lähti maailmalle, sen toiselle laidalle.
Ja minä lähdin sitä saattamaan ihan pääkaupunkiin asti.
Bussilla menimme.


Naalle lähti maailmalle
minulla ei ole aavistustakaan, miksi se on Naalle
mutta Naalle se on



Kriizi 2: kotiin on vaikea päästä

Rohkeasti ostin itselleni ennakkoon vain menolipun kun ajattelin turkulaisen nurkkakuntaisesti että kotiin pääsee aina.
Lähtöni mutkistui ja viivästyi, etukäteen katsomani bussivuorot sujahtelivat ohi kuin kolikot pajazzossa.
Odotin, venytin lähtöäni. En hennonnut jättää suurisilmäiseksi muuttunutta nuorta yksin matkaseuruettaan odottamaan.
Kun nuoret olivat vihdoin päässeet turvatarkastuksen ohi, kello oli jo melkein seuraava päivä. Tai ainakin nukkumaanmenoaika.
Laskin että junalla Helsingin keskustan kautta on enemmän mahdollisuuksia löytää jatkoyhteyksiä.

Odotin bussia pienen ikuisuuden verran perjantaisessa Helsingissä. (olisin mennyt galjalle tai jollekin mutta stressipäänsärky)
Vain matkustaakseni takaisin lentokentälle!
Minä luulin etteivät maakuntien bussit tee enää kiertoretkiä kentälle.

Minä istuin kenttäbussissa kentän ulkopuolella odottamassa kotimatkaa.
Teini istui kentän sisäpuolella odottamassa koneeseen nousua ja ulkomaanmatkaa.
Kyllä on huumorintajuinen tämä maailmankaikkeus.


tähän tulee kohta ruokailutila
meillä tarjoillaan näköjään höyrypäistä kissaa


Kriizi 3: papisto ei saa yökukkuvaa nuorisoa kuriin.

Yösydännä - kesäyön pimeimpien hetkien ytimessä - oli bussini kiertänyt kaikki matkan varrella olevat maitolaiturit ja olin kotona.
Plarasin vielä kerran somet läpi ja huomasin että se riparilla oleileva teini ei ainakaan nuku.
Päsmätin sille sometilin kautta.
Se vastasi että joojoo.
Vihreä pallukka katosi ainakin vähäksi aikaa sen nimen vierestä.


Kriizi 4.
Tulin hiljaiseen kotiin.
Kissat vain ja Lehtori.
Tuntui omituiselta.


ps. tänään lauantaina Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivät

Kommentit

  1. Voi ihanaa lomaa sulle, sellaista kriizivapaata ♥

    VastaaPoista
  2. Kivaa lomaa!
    Ota rennosti ja kriizeile vain keveästi ;)

    VastaaPoista
  3. Voihan vihreä pallukka. :D

    Kevyesti hymyilytti myös tuo universumin huumori taas. Tuli lentokenttä taas tutuksi?

    Onnellista oloa sinne omituisen hiljaisuuden keskelle. Kyllä se siitä. ♥

    VastaaPoista
  4. Ihan kuulostaa elämältä :D
    Oikein hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  5. Kiehtova päivä. Oot mun idoli kun jaksoit tuon kaiken odottelun :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti